Turvatoimien mitoituksessa syytä varoa ylireagoimista

Ulkoministeri Anna Lindhin murhapaikka tukholmalaisessa NK:n tavaratalossa täyttyi häntä surevien kansalaisten kukkatervehdyksistä.<br />   
Ulkoministeri Anna Lindhin murhapaikka tukholmalaisessa NK:n tavaratalossa täyttyi häntä surevien kansalaisten kukkatervehdyksistä.
   

Ulkoministeri Anna Lindhin puukotusmurha on käynnistänyt Ruotsissa ja Suomessa huolestuneen keskustelun yhteiskunnan turvallisuusriskeistä. Vastakkain on kaksi inhimillistä arvoa: yhtäältä pyrkimys suojata poliitikkoja, päätöksentekijöitä ja kansalaisia fyysisen väkivallan teoilta, toisaalta halu säilyttää pohjoismaiseen kansalaisyhteiskuntaan olennaisesti kuuluva avoimuus.

Pohjolan maat ovat niitä harvoja paikkoja maailmassa, joissa valtiovallan ylimmät edustajat ovat voineet kulkea vapaasti kansalaisten keskuudessa ilman turvamiesten leegioita. Niin teki myös Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh keskiviikkona - kohtalokkain seurauksin.

Tavaratalo NK:n traagisten tapahtumien jälkeen Ruotsissa kysytään, miten on mahdollista, ettei Kyllä Emulle -kampanjan keulahahmon turvallisuuteen kiinnitetty ajoissa parempaa huomiota. Onhan kansanäänestystä edeltänyt tiukka poliittinen taistelu, joka saattaa ruokkia ääriainesten ja väkivaltaan taipuvaisten yksilöiden aggressioita.

Jotakin pinnan alla kytevien ääriliikkeiden reaktioista kertoo ruotsalaisten uusnatsien internet-kotisivu. Siinä Lindhin murhaa ylistettiin "kansanpetturin puukotuksena " ja "Ei-leirin voittona". Turvallispoliisi Säpon mukaan ennalta ei ollut kuitenkaan ilmennyt tarvetta asettaa ulkoministerille henkivartijaa.

Kaiken jälkeen on tietysti helppo olla viisas. Vasta jälkeenpäin on myös huomattu NK-tavaratalon turvajärjestelyjen puutteet. Liiketalossa on valvontakamerat, mutta läheskään kaikissa kohdissa ne eivät taltioineet kuvaamaansa, mikä suuresti hankaloittaa murhatyön tutkimuksia ja syyllisen selville saamista.

Suomessa nauhoittavat turvakamerat ovat auttaneet poliisia selvittämään monia vakavia rikoksia, viimeksi vantaalaisessa kauppakeskuksessa tapahtunutta tuhoisaa räjähdystä. Naapurimaassa laki rajoittaa tallentavien kameroiden käyttöä julkisissa tiloissa. Siellä yksityisyyden suojaa on pidetty rikostutkinnan etua tärkeämpänä arvona.

On todennäköistä, että Lindhin murha johtaa Ruotsissa lainsäädännön tarkistamiseen. Dramaattisesta yksilön oikeuksien kaventamisesta ei ole kysymys, kunhan pidetään huoli siitä, että kamerataltioinnin dokumentit määrätään tuhottavaksi mahdollisimman lyhyen "varojan" umpeuduttua.

Suomessa ministerimurha ei ole aiheuttanut olennaista turvatoimien kiristämistä, vain "välivaiheen" toimia, kuten pääministeri Matti Vanhanen muotoili. Valtioneuvoston jäsenet arvioivat oman suojelun tarpeensa edelleen pääsääntöisesti itse. Eli ministerit saavat halutessaan käyttöönsä turvamiehen.

Eduskuntaa koskevia turvallisuuskysymyksiä selvittää kesällä asetettu varapuhemies Ilkka Kanervan johtama työryhmä, joka kartoittaa ensi töikseen, millaisten uhkauksien kohteeksi kansanedustajat ovat työssään mahdollisesti joutuneet.

Maltillinen ja ylireagointeja välttävä linja on epäilemättä oikea. Ruotsissa tapahtunut ei saa johtaa siihen, että avoin demokraattinen yhteiskunta alkaa suojautua riskeiltä tavalla, joka murentaa sen omaa uskottavuutta. Juuri siihen Tukholman puukottajien kaltaiset väkivallantekijät todennäköisesti pyrkivät, olivat he sitten yksittäisiä psykopaatteja tai poliittisiin päämääriin pyrkiviä ääriaineksia.

Se kummasta nyt on kysymys, selviää toivottavasti mahdollisimman pian.