Matti Vanhasen kolumni 12.9.2003:
Aktiivista ja työllistävää teollisuuspolitiikkaa

Matti Vanhanen on pääministeri ja Suomen keskustan varapuheenjohtaja.
Matti Vanhanen on pääministeri ja Suomen keskustan varapuheenjohtaja.

Tämän viikon myönteisin uutinen talouden alalta koski mahdollisuutta saada 500 miljoonan euron investointi Porvoon öljynjalostamolle. Investoinnilla parannettaisiin jalostamon kykyä kilpailla vähärikkisten polttoaineiden eli niin sanottujen ympäristölaatujen alalla. Tästä kilpailukyvystä yhtiöllä on näyttöä jo pitkältä ajalta.

Investointi lisäisi jalostamon työpaikkojen määrää noin sadalla ja merkitsisi rakennusaikana 3 000 miestyövuoden urakkaa. Samaan mittaluokkaan yltää vireillä olevista hankkeista lähinnä Vuosaaren satama.

Ajatus Fortumin öljyliiketoimintojen eriyttämiseksi omaksi pörssiyhtiöksi on esitetty juuri investoinnin turvaamiseksi. Yhtiön listaamisella kerättäisiin pääomaa tämän investoinnin toteuttamiseksi. Fortumin pyrkimys eriyttää liiketoimintansa kahdeksi eri pörssiyhtiöksi onkin kannatettava.
Oli helppo arvata, että uutisointi keskittyy siihen, miksi Nesteen ja Ivon fuusiosta syntyvä yhtiö näin nopeasti jaetaan uudelleen. Päätöksiä tehdään kuitenkin aina ajassa.

Olin ensin Nesteen ja sitten Fortumin hallintoneuvostoissa noin kahdentoista vuoden ajan ja näin Nesteen muuttumisen pörssiyhtiöksi ja fuusion IVO:n kanssa. On helppo yhtyä niihin arvioihin, joiden mukaan IVO yksin ei olisi kyennyt sellaisiin investointeihin, joita Fortum on viime vuosina tehnyt sähköliiketoimintoihin.

Näillä päätöksillä Fortum on varmistanut asemaansa eräänä Pohjois-Euroopan merkittävimpänä energiayhtiönä, jolla on ollut kykyä ja kapasiteettia osallistua energiamarkkinoiden uudelleen järjestämiseen. Tämä oli mahdollista uuden Fortumin vahvan taseen ansiosta ja toisaalta siksi, että uusi yhtiö verraten pian kykeni keskittymään ydinliiketoimintoihinsa ja maantieteellisesti tänne pohjoiseen.

Fortumin onnistumista on aihetta mitata pörssikurssillakin. Yhtiö on kyennyt nostamaan arvostustaan tuntuvasti muun pörssin kehityksen ollessa vaatimatonta.
Sähkömarkkinoiden puolella Fortumin työ jatkuu ja vaatii lisäpanostuksia jatkossakin. Tämän haasteen rinnalla mahdollisuus panostaa samanaikaisesti öljyliiketoimien kehittämiseen ei olisi ollut riittävä. Siksi yhtiön hallitus päätyi tekemään esityksensä, joka turvaa myös öljytoiminnan kehittämisen.

Valtio-omistajan näkökulmasta hallitus on valmis tarttumaan esitettyyn mahdollisuuteen, joka lisäksi markkinoilla on palkittu myönteisesti. Tässä hallitus harjoittaa sekä aktiivista omistajapolitiikkaa että on valmis omistusjärjestelyillään vaikuttamaan myönteisesti kotimaiseen teollisuuspolitiikkaan. Valtio on ja se saa olla myös teollisuuspoliittinen vaikuttaja.
Valtio oli valmis teollisuuspoliittiseen toimintaan myös Valtran kohdalla. Kauppa- ja teollisuusministeriö ansaitsee kiitoksen aktiivisuudestaan siinä asiassa. Valtio oli valmis edesauttamaan sellaisen kotimaisen yhteenliittymän syntymisen, jolla avoimessa tarjoustilanteessa pyrittiin varmistamaan teollisen osaamisen vahvistamista Suomessa.

Tarjousvaiheessa moni kysyi minultakin, miksi hallitus korostaa kotimaisuutta. En voinut näihin kysymyksiin silloin vastata, mutta nyt vastaan.

Eihän kukaan tiennyt tarjousvaiheessa, millaisia ostajia on liikkeellä. Mutta valtio oli valmis - onhan se myyjäyhtiön osaomistajakin - vaikuttamaan sellaisen yhteenliittymän syntymiseen, jolla olisi ollut vahvaa teollista osaamista. Yhteenliittymä teki tarjouksen, jossa lähtökohtana olivat Valtran hyvä kannattavuus, merkittävä teollinen osaaminen ja vahva markkina-asema.

Tarjous hävisi paremmalle tarjoukselle. Ostajaksi löytyi vahva yhtiö, jolla on osaamista traktorialalta valtavasti. Se on tervetullut Suomeen.
Valtran tarjoukseen osallistuminen kertoi siitä, että valtio ei ole välinpitämätön teollisuuspolitiikassa. Valtiolla on oikeus olla esimerkiksi Teollisuussijoituksen kautta mukana järjestelyissä.

Varsinkin laskusuhdanteessa valtiolla ja valtio-omisteisilla teollisuusyrityksillä voi olla merkittäväkin rooli tulevaisuuteen suuntaavien ratkaisujen tekemisessä. Tässä työssä valtio voi vain ja ainoastaan toimia normaalin ja rahoistaan tarkan sijoittajan tavoin.

Koska valtio kuuluu Suomessa ylipäätään harvojen merkittävien omistajien joukkoon, on valtiolla myös vastuuta dynaamisesta ja innovatiivisesta omistajapolitiikasta. Pitää olla kyky ja rohkeus tehdä järjestelyjä.

Valtion omistajaosuuksien kannalta sekä Fortumin että Koneen kohdalla tähänastinen politiikka on tuottanut omistuksen arvon selvää kasvua.

MATTI VANHANEN