Pääkirjoitus 12.9.2003:
Väkivallan pelon ei saa antaa
murentaa avointa yhteiskuntaa

Anna Lindhin pätevyyttä arvostettiin maailmalla. Kuvassa Lindh YK:n pääsihteerin Kofi Annanin seurassa.
Anna Lindhin pätevyyttä arvostettiin maailmalla. Kuvassa Lindh YK:n pääsihteerin Kofi Annanin seurassa.

Ruotsin Emu-kampanja sai dramaattisen käänteen, kun voimakkaasti raha-liittoon liittymistä kannattanutta ulkoministeriä Anna Lindhiä puukotettiin kuolettavasti keskiviikkona. Ulkoministerin surmaaminen oli samalla pääministeri Olof Palmen murhan aiheuttamaa traumaa kantavalle ruotsalaiselle yhteiskunnalle muistutus siitä, että Ruotsi ei ole sellainen turvallinen lintukoto kuin monet olivat tuudittautuneet uskomaan.

Pääministeri Lindhin puukottajan motiivit ovat yhä hämärän peitossa. On mahdollista, että puukottaja ei ollut valinnut uhrikseen tietoisesti juuri Lindhiä, vaan oli liikkeellä pelkästään ryöstöaikeissa. Järjettömiltä tuntuvat surmatyöt eivät toki ole harvinaisia nykymaailmassa.

Lindhin kuolemaan liittyy kuitenkin piirteitä, jotka viittaavat vahvasti murhaan. Tällöin teolla saattaisi olla poliittisia motiiveja. Olihan Anna Lindh pääministeri Göran Perssonin oikeana kätenä kampanjoimassa Ruotsin liittämiseksi Euroopan talous- ja rahaliittoon Emuun. Lindh ei ollut myöskään kuka tahansa ministeri, vaan monet pitivät häntä Perssonin seuraajana ja maan tulevana pääministerinä.

Hetken näytti jo siltä, että Ruotsi lykkäisi tuonnemmaksi Emu-kansanäänestystään, kun puolueet keskeyttivät kampanjansa ja eri tahoilla pohdittiin äänestyksen siirtämistä. Asiasta keskusteltuaan poliittiset päättäjät kuitenkin tulivat siihen tulokseen, että kansanäänestys rahaliittoon liittymisestä toteutetaan suunnitelmien mukaan.

Päätös kansanäänestyksen viemisestä läpi sovitussa aikataulussa oli ehdottomasti oikea. Yhteiskunta ei voi antaa väkivallalle periksi. Väkivallan uhka ei saa vaikuttaa päätöksenteon sisältöön, kuten pääministeri Matti Vanhanen totesi omassa kannanotossaan.

On ymmärrettävää, että Ruotsin ulkoministerin väkivaltainen kuolema nostaa esiin vaatimuksia turvatoimien lisäämiseksi poliitikkojen ja muiden yhteiskunnan vaikuttajien ympärillä. Lindhillä ei ollut lainkaan henkivartijaa, vaikka hän oli joutunut viikkoa aikaisemmin uhkaavaan tilanteeseen kampanjoidessaan Gävlessä. Olisi luullut turvallisuuspoliisi Säpon viimeistään tuolloin havahtuvan.

Uusia turvatoimia harkittaessa tulisi kuitenkin käyttää harkintaa ja välttää liioittelua. Avoin pohjoismainen yhteiskuntamalli on puolustamisen arvoinen ja pääsääntöisesti se kuitenkin toimii hyvin. On valitettavaa, jos turvamiesten muuri erottaa vastaisuudessa päättäjät ja kansan toisistaan, kuten Ruotsissa nyt pelätään.

Saattaa tuntua tahdittomalta spekuloida, miten Anna Lindhin kuolema vaikuttaa sunnuntain kansanäänestyksen tulokseen. Tosi asia kuitenkin on, että se vaikuttaa.

Vaikeaa on sen sijaan päätellä lisääkö tapahtuma jaa- vai ei-puolen äänisaalista. Toisaalta äänestäjät tämän kaltaisessa tilanteessa pitäytyvät vanhaan ja turvalliseksi koettuun ratkaisuun, mikä merkitsisi lisä-ääniä Emun vastustajille. Toisaalta voisi myös kuvitella, että Emu-myönteinen vaihtoehto keräisi sympatiaääniä. Tämä koskee ennen kaikkea niitä, jotka eivät olleet vielä aikaisemmin tehneet ratkaisuaan. Joka tapauksessa Lindhin kuolema lisännee äänestysaktiivisuutta. Äänestämällä ruotsalaiset voivat parhaiten osoittaa, etteivät he salli väkivallan vaikuttavan yhteiskunnan päätöksentekoon.