Pääkirjoitus 11.9. 2003:
Tehokkaan yrityksen ei tarvitse
pelätä ulkomaista omistajaa

Valtra-traktorit päätyivät amerikkalaisen suuryhtiön käsiin.
Valtra-traktorit päätyivät amerikkalaisen suuryhtiön käsiin.

Suomalaisen traktorinvalmistajan Valtran päätyminen amerikkalaisen Agco-konsernin omistukseen oli yleisiin odotuksiin verrattuna yllätys. Hajanainen kotimainen ostajaryhmä ei menestynyt tarjouskilpailussa.

Yrityskaupan lopputulosta ei tarvitse jäädä haikailemaan. Huolehtimalla tehokkuudestaan ja kannattavuudestaan Valtran tuskin tarvitsee pelätä ulkomaista omistajaa. Muun muassa Massey Ferguson -merkkiä valmistavan Agcon johto kehui Valtran tuotanto- ja jakelujärjestelmiä niin hyviksi, että niistä otetaan mallia konsernin kaikissa yksiköissä.

Valtran uusi omistaja on nähtävä pikemmin mahdollisuutena kuin uhkana. Agcon pääjohtaja Robert J. Rattliff lupaili, että Valtran tuotantoa pyritään laajentamaan Suomessa. Ostajan maailmanlaajuiset jakelukanavat mahdollistavat pääsyn uusille markkinoille Pohjois-Amerikassa, Itä-Euroopassa ja Afrikassa.

Agcon Valtrasta maksama hinta, 600 miljoonaa euroa, on niin suuri, ettei ostajan puheita pidä heti epäillä. Tällaista rahaa ei ostoon sijoitettaisi, jos päämääränä olisi vain kilpailijan hävittäminen markkinoilta.

Ahkerasti yritysostoja tehneen Agcon linjana on ollut ostettujen tuotemerkkien vahvistaminen ja säilyttäminen. Esimerkiksi vuonna 1997 ostettu saksalainen Fendt on pysynyt vahvana paikallisena merkkinä ja myös sen tuotekehittely on säilynyt Saksassa.

Vaikka Valtran asema uuden omistajan käsissä näyttää vahvalta, on varauduttava muutoksiin. Ei ole varmuutta, että ostajayhtiön nykyiset toimintaperiaatteet jatkuisivat ikuisesti. Yleensä nopeasti kasvaneissa yrityksissä on ennen pitkää päädytty tuotemerkkien karsintaan ja toiminnan keskittämiseen. Tällainen tilanne saattaisi muodostua Valtralle ja sen työpaikoille uhaksi, mutta tähänkin tilanteeseen voidaan varautua pitämällä Valtran tehtaiden kannattavuus ja tuotteiden laatu saavutetulla korkealla tasolla.

Suomalainen ostajaryhmä ja sitä aktiivisesti tukenut kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen olivat luonnollisesti pettyneitä kaupan lopputulokseen. Ilmaan jäänyt kaihomieli haihtunee nopeasti. Ilmeisesti Valtran kohtalo jätettiin markkinavoimien käsiin jo Partekin myynnin yhteydessä. Uuden hallituksen keskustalaisen kauppa- ja teollisuusministerin aktiivisuus kotimaisen ostajan löytämiseksi Valtralle on nähtävä lähinnä profiilin nostona puolueen kannattajakunnan suuntaan.

Valtion omistajapolitiikan kannalta Valtran myynti ulkomaiselle alan yritykselle oli linjakkaampi ratkaisu kuin valtion paluu omistajaksi kotimaisen ostajaryhmän mukana.

Lopputulos oli johdonmukaisempi kuin mihin valtion johdolla päädyttiin energia-alalla. Väkisin toteutettu sähköyhtiö IVOn ja öljy-yhtiö Nesteen yhdistäminen Fortumiksi palasi lähtöruutuunsa, kun Fortum päätti irrottaa öljytoimialan ja etsiä sille uusia omistajia pörssin kautta tai mahdollisesti yrityskaupoin.

Pohjimmiltaan energiayhtiöiden fuusio kaatui siihen, ettei tuotantoprosesseista löytynyt yhdistämisetuja eli synergioita. Valtran ja amerikkalaisen saman alan yhtiön toiminnassa tällaista teollista logiikkaa on helppo todeta.