Toinen pääkirjoitus 10.9. 2003: Aatekilpailu Kakolasta paikallaan

Kiistely Turun Kakolanmäen rakentamisesta sai tervetulleen käänteen, kun kaupunginhallitus päätti yksimielisesti, että alueen tulevasta käytöstä järjestetään avoin aatekilpailu.

Ratkaisu lykkää kukkulan kaavoittamista ja hankaloittaa suunnitelmaa autopaikkojen louhimisesta yhtä aikaa ylikunnallisen puhdistamon kanssa, mutta aikalisä kannattaa ottaa. Kysymys on Turun kaupunkikuvan, alueen kulttuurihistoriallisen merkityksen ja tukevaisuuden asumisviihtyvyyden kannalta siksi kauaskantoisesta hankkeesta, ettei perusteellisuudesta pidä tinkiä.

Aatekilpailu on tavanomaista arkkitehtikilpailua kokonaisvaltaisempi keino hahmotella historiallisen vankilamiljöön käyttöä vuosikymmeniksi, kenties vuosisadoiksi eteenpäin. Se antaa suunnittelijoille myös vapaammat kädet ottaa kantaa kaupunkikuvan yleiseen kehittämiseen.

Kaupunginhallitus uhmasi päätöksellään sekä Turun virkamiesjohtoa että Kakolan maapohjan omistavaa valtion Senaattikiinteistöt Oy:tä, jotka ovat aatekilpailun järjestämistä vastaan. Kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty ja apulaiskaupunginjohtaja Olli A. Manni ovat myötäilleet valtio-omistajan pyrkimystä koplata yhteen Kakolanmäen uumeniin louhittavan seudullisen jätevedenpuhdistamon ja mäen ympäristöön kaavoitettavien asuintalojen maankäyttöratkaisut.

Senaattikiinteistöt havittelee 80 000 kerrosneliön rakennusoikeutta, mikä tarkoittaa käytännössä noin 70 uutta rakennusta Kakolanmäelle. Määrä on kohtuuttoman suuri. Siitä niin alan arkkitehdit, kaupunkilaiset kuin Turun luottamuspäättäjät ovat olleet yhtä mieltä.

Vaikka kaupungilla on kaavoituksessa monopoli, jätevesipuhdistamon sijoituspäätöksellä Turku on antanut valtit muiden käsiin. Niin kauan kuin Kakolan puhdistamon rakentamisesta ei ole tehty maankäyttösopimusta, Senaattikiinteistöillä on mahdollisuus painostaa kaavoittajaa haluamiinsa tehokkuuslukuihin alueen muussa rakentamisessa.

Aina ei ole helppoa uskoa, että valtio ja kunnat ovat periaatteessa saman, kansalaisia varten luodun julkisen hallinnon toimijoita. Niin häpeämätön on valtio-omistajan halu puristaa Kakolanmäestä maksimaalinen taloudellinen hyöty kaupungin ja sen asukkaiden eduista piittaamatta.