Pääkirjoitus 10.9. 2003: Supervaltiokaan ei kykene yksin nujertamaan terrorismia

Irakilaisten vastarinta aiheuttaa yhä enemmän vaikeuksia amerikkalaisille.
Irakilaisten vastarinta aiheuttaa yhä enemmän vaikeuksia amerikkalaisille.

Vaikka muistot kahden vuoden takaisista syyskuun 11. päivän terrori-iskuista ovat jääneet jo taka-alalle amerikkalaisten ajatuksissa, niiden vaikutus jatkuu. Monet ihmiset välttävät yhä paikkoja, jotka saattaisivat olla terroristien listalla. Tavallistenkin onnettomuuksien yhteydessä ihmisten mieliin hiipii ensimmäisenä pelko uudesta terrori-iskusta. Terrorismin vastainen sota pitää huolen siitä, että näin tulee jatkumaan vielä kauan.

Julistaessaan sodan terrorismia vastaan kaksi vuotta sitten presidentti George W. Bush muistutti samalla, että edessä on pitkä tie eikä kenenkään siten tule odottaa pikaista voittoa. Bushin muistutus on osoittautunut aiheelliseksi. Terroristeja ei ole saatu murskatuksi. Jopa Al-Qaida -järjestön johtaja Osama bin Laden kulkee edelleen vapaalla jalalla, samoin Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein. Al-Qaidan tiedetään myös kokoavan voimiaan ja ryhmittyvän uudelleen. Tässä mielessä Yhdysvallat on epäonnistunut terrorismin vastaisessa sodassaan.

Sodan terrorismia vastaan ei voida katsoa sujuneen odotusten mukaan myöskään Afganistanissa. Talibanien hallinto tosin on kukistettu, mutta alulle pantu demokratian kehittäminen ei ole yltänyt juurikaan pääkaupunkia pidemmälle. Maakunnissa valta on edelleen paikallisilla sotapäälliköillä, jotka sanelevat omat lakinsa. Turvallisuustilanne Kabulin ulkopuolella onkin heikko ja opiumin viljely rehottaa jälleen.

Yhdysvaltain tärkein terrorismin vastaisen sodan rintama on nyt kuitenkin Irakissa. Tilanne vaikuttaa nurinkuriselta, koska selkeitä yhteyksiä Saddam Husseinin hallinnon ja terroristien välillä ei ole löytynyt. Yhä ilmeisemmältä myös näyttää, ettei Saddamilla ollut joukkotuhoaseita, joita Yhdysvaltain olisi tarvinnut pelätä.

Joka tapauksessa Yhdysvallat on nyt sitonut itsensä Irakiin. Pois ei tässä vaiheessa voi lähteä, koska maa hajoaisi tai valtaan nousisi uusi häikäilemätön diktaattori. Vasta nyt amerikkalaisille kuitenkin alkaa valjeta, mitä Irakin sota heiltä tulee vaatimaan. Paitsi, että amerikkalaissotilaita kuolee lähes päivittäin, tarvitaan Irakin rauhoittamiseen ja jälleenrakentamiseen paljon enemmän rahaa kuin osattiin odottaa. Bushin viime sunnuntain puheessa kongressilta pyytämät 87 miljardia dollaria on kaksinkertaisesti se, mitä vain kuukausi sitten arvioitiin tarvittavan.

Irak-operaation kalleus näyttää pakottavan Bushin tarkistamaan toimintalinjaansa. Aiempi unilateralistinen suuntaus tekee tilaa uudelle toimintamallille, jossa yhteistyö YK:n ja liittolaisten kanssa nousee entistä tärkeämpään asemaan. Tämä on käynyt selvästi ilmi tekeillä olevan turvallisuusneuvostolle tarkoitetun päätöslauselmaehdotuksen yhteydessä, vaikka puolustusministeri Donald Rumsfeld kiistääkin, että Bushin politiikka olisi muuttunut.

Bushista vallan jakaminen saattaa tuntua tappiolta. Terrorismin vastaiselle sodalle se on kuitenkin epäilemättä voitto. Nyt on myös nähty, että edes Yhdysvaltain kaltaisen supervallan rahkeet eivät riitä terrorismin nujertamiseen omin voimin.