Kun autopula vaivasi

Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.

Veli Junttilan Suomi 1953 -kolumni 8.9.2003:

Suomea vaivaa kova autopula, kertoi Suomen Autoklubin toimitusjohtaja S. O. Lindgren AK:n Turun syyskokouksessa vuonna 1953.

Lindgrenin mukaan Suomessa tarvitaan jopa 6 000 uutta kuorma-autoa, mutta saanti on vuoden aikana noin 2 000 autoa. Linja-autoja oli tuolloin noin 4 000 kappaletta, ja uusia tarvitaan tuhatkunta.

Suomessa oli tuolloin 55 000 henkilöautoa. Lindgren arvioi, että autokanta kaksinkertaistuisi vuodessa, mikäli kaupassa olisi riittävästi kohtuuhintaista tarjontaa.

Suomessa oli noin 150 000 ajokorttia. Ruotsissa ajettiin samaan aikaan 70 000-80 000 ajokorttia yhdessä vuodessa. Autosta oli Ruotsissa tullut koko kansan kulkuväline, sillä puolet uusista ajokorteista myönnettiin työläisille.
Liikennekuria päntättiin lukijoiden päähän tuohon aikaan Suomessa lehdissä jopa viikottain.

Liikenneraittius oli keskeinen asia. Jutuissa mm. laskettiin, kuinka paljon autoilijan reaktionopeus heikkenee niin ja niin monen grogin jälkeen.

Maisteri Pekka Kuusen uudessa kirjassa Väkijuomakysymys esitettiin hyväksytty normi: "Ajoon lähdettäessä tai ajon kestäessä ei ajaja voi ajotaitoaan vaarantamatta nauttia mitään muuta alkoholia kuin korkeintaan aterian yhteydessä lasin viiniä tai puoli pulloa olutta. Jos hän nauttii väkeviä juomia tai olutta ilman ateriaa, tällöin on vähintäänkin kahden tunnin odotusaika ennen ohjauspyörään tarttumista tarpeen".

Näissä asioissa iskulauseena oli: "Tavat toisiksi, ratti raittiiksi!"
Turussa poliisi ja Autoklubi järjestivät syyskuussa 1953 liikenneviikon liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Sen lyyrinen tunnus oli: "Oikotie - turman tie, suojatie - turvaan vie".

Tuhat tällaista julistetta kiinnitettiin kaduille. Autoilijat saivat autoihinsa huoltoasemilta julistetta "Aja oikealla".

Liikenteen vaarantajaa ja kaahaajaa nimitettiin tuolloin "Herra Pahkapääksi" - nimestä ei kuitenkaan ole tullut kansanperinnettä tai muoto "paukapää" on tänään yleisempi.

Pahkapään paheksumiseksi järjestettiin näkyviä tempauksia. Pahkapää oli esimerkiksi henkilö, joka juoksi linja-autosta kadulle "päätä pahkaa".

Pikkupoikien liikennekäyttäytymisessä oli monia pahkapäisiä piirteitä. Lapsille oli oma liikennekaupunkikin Ruotsista asti tuotuna.
Pahkapäitä taisivat olla itse liikenneviikon järjestäjätkin, kun kehottivat autoilijoita silmäilemään välillä taivaallekin, josta oli luvassa puoli miljoonaa lehtolehtistä. Jos niistä löytyi oikea liikennemerkki, oli luvassa palkinto viikon päättäjäisissä urheilupuistossa.

Niinpä sitten kävikin, että kaksi pikkupoikaa oli menettää henkensä, kun he juoksivat kadulle lentolehtisiä tavoittamaan. Hölmöily oli täydellistä, sillä lehtiset pudotettiin kaupungille tiistaipäivänä klo 16, siis vilkkaimman liikennöitynä aikana.

Poliisin kultaisina vuosina voitiin uutisoida Turun Sanomissa, että liikenneviikon joissakin tempauksissa "keskikaupungin jokaisessa kadunkulmassa oli neljä, viisi poliisimiestä ohjaamassa liikennettä".
Liikenneturvallisuuden parantamiseen Turussa vieraillut Göteborgin poliisipäällikkö Ernst Fontell antoi monia hyviä vihjeitä.

Hän totesi, että Turun linja-autoaseman ympäristö oli suorastaan hengenvaarallinen: Tämä asema on "varsin tökerösti sijoitettu ja aiheutti varsinaisia liikennesulkuja".

Fontell ehdotti korokkeiden rakentamista ajokäytävien keskelle jalankulkijoiden turvallisuutta ajatellen. Tällaisia on Göteborgiin rakennettu vuodesta 1932 alkaen.

Ajatus ei ollut aivan uusi. Poliisitarkastaja Fjalar Jarva kertoi, että tällaiset valaistut korokkeet, jollainen Turussakin on Ruotsalaisen teatterin kohdalla, ovat Suomessa saaneet nimensä keksijänsä mukaan: ne ovat "fontelleja".

Kolmantena ehdotuksena oli vaarallisten risteysten - Uudenmaan- ja Hämeenkadun sekä Aura- ja Eerikinkadun risteykset - varustaminen korokkeilla ja liikennevaloilla.

Fontell vaati varautumista "mopeedien" yleistymiseen. Nämä olivat moottorilla varustettuja polkupyöriä, joita Ruotsissa oli myyty jo 200 000 kappaletta. Mopeedeja ei tarvinnut rekisteröidä. Niiden huippunopeus on yli 30 kilometriä tunnissa, ja etenkin naiset Ruotsissa ajavat niillä vaaratilanteita aiheuttaen "lähinnä Korkeimman varjeluun luottaen".

Fontell muistutti, että mopeedit vaativat uusia liikenneväyliä - siis laaja pyöräteiden rakentamisohjelma oli saatava alulle. Sitä suositteli kaupungin asemakaava-arkkitehtikin.

(02) 269 3326
veli.junttila@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.