Toinen pääkirjoitus 5.9.2003:
Sosiaalimenot karkaavat taas

Menojen ennakoiminen ja niiden kasvun hillitseminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa Turun sosiaalitoimelle. Määrärahojen ylitysoikeuden anomisesta on tullut joka syksyinen seremonia, johon mitkään budjettikurin vaatimukset eivät tehoa.

Nyt kaupunginvaltuustolta pyydetään 5,5 miljoonan euron lisämäärärahaa kuluvan vuoden menoihin. Enin osa ylitystarpeesta aiheutuu vammaisten kuljetuspalveluista, toimeentulotuesta ja muista subjektiivisiin oikeuksiin perustuvista etuisuuksista.

Toimeentulotuki on sosiaaliturvaverkon viimeinen silmukka, jolla estetään taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden putoaminen tyhjän päälle. Toinen, yhtä tärkeä tavoite on edistää ihmisten itsenäistä ongelmista selviytymistä. Tätä tarkoitusta ajaa meneillään oleva kokeilu, jossa osa kotitalouksien pienistä ansiotuloista jätetään huomiotta viimesijaista tukea myönnettäessä.

Maan talouden yleistila heijastuu toimeentulotuen tarvitsijoiden määrään. Näin on tapana olettaa. Kun laman kynnyksellä 1991 tukea maksettiin 15 000 turkulaiselle yhteensä liki 110 miljoonaa markkaa, vuonna 1997 vastaavat luvut olivat noin 24 000 ja 170 miljoonaa.

Vuosituhannen vaihteeseen mennessä toimentulotuen tarve oli vähentynyt Turussa 130 miljoonaan markkaan, mutta on lähtenyt sen jälkeen uudelleen kasvuun.

Tämän vuoden ensipuoliskolla tukea sai 16 621 kaupunkilaista, mikä ei tarkoita, että vuoden lopussa määrä olisi kaksinkertainen. Negatiivista trendiä ennakoi kuitenkin se, että heinäkuussa tuen piirissä oli selvästi enemmän kotitalouksia kuin vastaavaan aikaan viime- ja edellisvuonna.

Tukitarpeen huolestuttavaa kasvua voidaan tuttuun tapaan selittää työttömyydellä ja muilla talouskehityksen yleisillä syillä. Ainakin osittain kysymys on kuitenkin myös sosiaaliturvan hallinnon tehottomista järjestelyistä.

Mitä järkeä on esimerkiksi siinä, että kansalainen joutuu hakemaan kunnallista toimeentulotukea vain sen vuoksi, että asumistukipäätöksen saaminen Kelalta kestää 3 - 4 kuukautta.