Pääkirjoitus 4.9.2003:
Irakista uhkaa tulla riippakivi
jatkokautta havittelevalle Bushille

Irakin ensimmäinen sodanjälkeinen hallitus vannoi valansa tiistaina.
Irakin ensimmäinen sodanjälkeinen hallitus vannoi valansa tiistaina.

Vain hyvin nihkeästi Yhdysvallat on suostunut tähän asti YK:n roolin vahvistamiseen Irakissa. Bush on halunnut pitää ohjakset tiukasti amerikkalaisilla. Bushin tiistaista ehdotusta lisätä YK:n valtaa Irakissa voidaankin pitää selvänä linjanmuutoksena.

Bush allekirjoitti tiistaina YK:n turvallisuusneuvostolle osoitetun päätöslauselmaesityksen, joka lisäisi YK:n vaikutusvaltaa Irakissa. On mielenkiintoista, että Bush päätyi tähän ratkaisuun keskusteltuaan pitkään ulkoministerinsä Colin Powellin kanssa. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että Valkoisen talon "haukat" ovat menettämässä asemiaan.

Bushin strategianmuutos ei tietenkään johdu pelkästä jalomielisyydestä. Tosiasiassa tähänastinen politiikka on ajamassa Yhdysvallat umpikujaan. Turvallisuustilanne ei ole parantunut toivotulla tavalla. Päinvastoin elämä monissa irakilaiskaupungeissa on tullut vaarallisemmaksi, koska maahan virtaa koulutuksen saaneita taistelijoita ja terroristeja ulkomailta.

Tämä on Bushin kannalta huonoa kehitystä, varsinkin koska presidentinvaalit lähestyvät vääjäämättä. Päivittäiset uutiset amerikkalaissotilaiden kuolemista eivät ole erityisen hyvä vaalivaltti uudelle kaudelle pyrkivälle presidentille. Demokraatit käyttävät mielellään vaalipropagandassaan Irakia esimerkkinä siitä, miten Bush on epäonnistunut sodan jälkihoidossa ja loitontanut Yhdysvaltain ystävät, kuten tiistaina virallisesti ehdokkuutensa julistaneen John Kerryn lausunnot osoittavat.

Toinen varteenotettava syy sille, miksi Bush nyt yhtäkkiä haluaa painottaa YK:n roolia ja toivottaa kansainväliset rauhanturvajoukot tervetulleiksi Irakiin, on kirjoitettu kongressin budjettitoimiston raporttiin. Siinä todetaan, että Yhdysvalloilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi sotilaita pitämään yllä nykyisen vahvuista 180 000 miehen valloitusarmeijaa. Turvallisuustilanne vaatisi suurempaa joukkoa, mutta rahkeet riittäisivät vain noin puoleen nykyisestä määrästä.

Budjettitoimiston kannassa voidaan nähdä myös huoli Yhdysvaltain iskukyvyn säilymisestä sen varalta, että Pohjois-Koreaa vastaan joudutaan käyttämään sotilaallista voimaa.

Irakista on alkanut tulla riippakivi uutta kautta havittelevalle Bushille. Nähtävästi tästä syystä myös vallansiirtoa irakilaisille nopeutetaan. Amerikkalaisten ennakoitua pikaisempi poistuminen Irakista näyttää olevan paitsi maan shiialaisten vaatimus, myös Bushin päämäärä. Tätä johtopäätöstä näyttäisi tukevan maanantaina tapahtunut Irakin ensimmäisen sodanjälkeisen hallituksen nimittäminen, jota ilmeisestikin kiirehdittiin.

Bushin myönteisempi suhtautuminen YK:hon on osin pakon sanelemaa, mutta samalla se on oikeansuuntaista kehitystä. Sodanjälkeinen todellisuus on osoittanut, että vain YK:n siunauksella Irakiin voidaan saada riittävästi rauhanturvajoukkoja ja taloudellista tukea, joilla maa saadaan pysymään yhtenäisenä ja nostettua jaloilleen.