Pääkirjoitus 29.9. 2002
Sivistystä tai ei, ruotsin taitojen
kehnous kielii muutostarpeesta

Vuonna 1995 aloitettu ylioppilastutkinnon rakennekokeilu jatkuu näillä näkymin vuoteen 2007.
Vuonna 1995 aloitettu ylioppilastutkinnon rakennekokeilu jatkuu näillä näkymin vuoteen 2007.

Hallituksen äskeinen nahkapäätös ylioppilastutkinnon rakennekokeilusta on poikinut kärjekkään keskustelun toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta lukion päättökokeessa. Samaan aikaan opetushallituksen selvitys tietää kertoa, että peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista jopa puolella on ala-arvoiset ruotsin kielen taidot. Jottan tarttis tehrä.

Maamme 29 lukiossa käynnistettiin vuonna 1995 kokeilu ylioppilastutkinnon valinnaisuuden lisäämisestä niin, että pakollisia kirjoitusaineita olisi vain yksi, äidinkieli. Lopullista valmista hankkeesta ei ole tullut vieläkään. Eripurainen hallitus on kyennyt päättämään vain kokeilun jatkamisesta ja laventamisesta - nyt vuoteen 2007!

Vaikka kokeiluoppilaitosten määrä melkein tuplattiin, enin osa halukkaista jäi ulkopuolelle. Kokeiluun haki 397 eli 80 prosenttia Suomen lukioista. Uusia hyväksyttiin 28, mikä sekin on enemmän kuin oikeuskanslerin mukaan olisi kohtuullista.

Vanhalla tutkintorakenteella jatkavia lukioita hallituksen päättämättömyys on alkanut syystä jurppia. Rehtorien mielestä nykyinen tilanne jakaa lukiot kahteen kastiin ja asettaa myös oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan: toisille tarjotaan mahdollisuus suurempaan valinnaisuuteen kuin toisille.

Ruotsalainen kansanpuolue on ollut hallituksessa ylioppilastutkinnon uudistamisen vankin vastustaja. Puolueen puheenjohtaja, puolustusministeri Jan-Erik Enestam on perustellut Rkp:n linjaa sillä, että toisen kotimaisen eli käytännössä ruotsinkielen, taitaminen kuuluu Suomessa yleissivistykseen (HS 23.9.).

Yleissivistykselle voidaan tietysti esittää monta määritelmää. Enestamin käsitys edustaa perinteistä, historiallisia sidoksia ja arvoja korostavaa näkökulmaa. Toisen katsannon mukaan yleissivistyksessä ovat olennaisia universaalit ja nykyolojen kannalta relevantit tiedot, taidot ja valmiudet. Tässä painotuksessa englanti on äidinkielen ohella Suomessa epäilemättä ruotsia tärkeämpi sivistyskieli.

Vaikka kysymys maamme kaksikielisyydestä on yhteiskunnallisesti arka aihe, sitä ei voi ohittaa, kun pohditaan ruotsin asemaa opetuksessa. Toisen kotimaisen pakollisuus peruskoulussa ja ylioppilastutkinnossa on loogista niin kauan kuin ruotsi on maan virallinen kieli.

Kokonaan toinen asia on, pitääkö Suomen ylläpitää kahta virallista kieltä kuuden prosentin väestöosuutta edustavan vähemmistön takia. Eikö ruotsin ja suomenruotsalaisten etujen vaalimiseksi ole löydettävissä muita keinoja. Entä, kun ruotsinkielisten osuus yhä ohenee ja muut vähemmistöt, esimerkiksi venäjänkieliset saavuttavat saman minoriteetin tai kasvavat jopa ohi.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa, eikä pakolla päntätty oppi päässä. Se on saatu tuta peruskoulun ruotsin opetuksessa, jonka tulokset alkavat olla katastrofaalisen heikot. Opetushallituksen tuoreen selvityksen mukaan yhdeksännen luokan pojista 51 prosentilla ja tytöistä 26:lla toisen kotimaisen taito on perinteisellä asteikolla ilmaisten nelosen tasoa.

Mitä iloa on maan virallisesta kaksikielisyydestä, jos kansalaisten kyky kommunikoida ruotsiksi on tällainen. Mikä muu tulevaisuus kaksikielisyyttä odottaa kuin sisältäpäin lahoaminen, ellei nuoria onnistuta positiivisella tavalla motivoimaan ruotsin kielen ja kulttuurin oppimiseen.