Toinen pääkirjoitus 31.1. 2002:
Verodebatille kilpailukykyraameja

Suomessa on käyty koko alkuvuoden vilkasta, mutta osin monotonista keskustelua verotuksesta. Valtiovarainministeriön tuore raportti maamme kansainvälisestä kilpailukyvystä tuo debattiin avartavia lisäaineksia.

Ministeriökin myöntää, että kireä verotus on kilpailukykymme pahimpia heikkouksia. Tosin tilanne on eräiltä osin neljässä vuodessa eli edellisen raportin jälkeen kohentunut.

Palkkaverotuksen keventäminen on kaventanut työntekijäin verokiilaa. Silti marginaaliveroasteet eri tulotasoilla ovat meillä yhä maailman korkeimpia. Miinukseksi kirjataan myös yhteisöverotus, jossa verokannan nostot ovat järsineet aiempaa kilpailuetua.

Yleisesti ottaen Suomen kilpailukyky on raportin mukaan edelleen vahva. Samaa viestiä ovat suitsuttaneet viime vuosien kansainväliset vertailut. World Economic Forum rankkasi Suomen jopa kaksi kertaa peräkkäin listansa ykköseksi.

Alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm on epäilemättä oikeassa opastaessaan suhtautumaan selvityksiin maltillisesti. Tulokset kun tuppaavat riippumaan siitä, millaisia muuttujia kilpailukyvyn määrittelyssä ja mittauksessa on käytetty.

Valtiovarainministeriön raportissa kilpailukykyä käsitellään tavallista monipuolisemmin. Kohteena eivät ole vain taloudelliset, vaan myös muut yhteiskunnan toimintaan liittyvät tekijöitä.

Kireän verotuksen vastapainoksi Suomen vahvuuksia ovat ensiluokkainen koulutusjärjestelmä ja koulutushalukkuus erityisesti nuorten keskuudessa, laadukas teknologiaympäristö, toimivat infrastruktuuri sekä kattavat julkiset palvelut ja sosiaaliturva. Kernaasti listaan lisäisi turvallisen ja viihtyisän elinympäristön, joka alkaa olla yhä harvempien yhteiskuntien herkkua.

Niin erinomainen ei etujen luettelo kuitenkaan ole, etteikö kohennusta kaivattaisi. Kuten kauppatieteen tohtoriksi äskettäin väitellyt Kalevi Euro totesi, Suomen pitäisi pontevammin ottaa vaarin haasteista, joita ulkomaisen yrityshenkilöstön muutto paikkakunnalle tuo tullessaan.

Onko perheellisille tarjota riittävästi monipuolisia kansainvälisiä kouluja? Entä kulttuuripalveluja? Vetovoimaisista asumisen vaihtoehdoista puhumattakaan.

Suomen kilpailukyvyn ja vetovoiman kannalta olennaista ei ole vain verotuksen taso, vaan myös se, mitä yhteiskunta tarjoaa niiden vastineeksi.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.