Leena Tähtisen kolumni 29.1. 2002
Matkalla maailmankaikkeudessa

"Olemmeko me nyt Ruotsissa?", kysyy pirteä lapsen ääni 10 tunnin 28 minuutin lennon jälkeen. Venyttelen kehoani työntämällä itseäni paikkani selkänojaa vastaan. Siivoojat kiiruhtavat vapaiden penkkirivien välissä. Hetken kuluttua jatkamme tällä koneella vielä pari tuntia. Sitten vaihdamme jumboon.

Kuuden tunnin 55 minuutin kuluttua poistumme matkan viimeisestä koneesta. Juuri ennen ulko-ovea näen vilauksen ensimmäisen luokan väljyydestä. Äkkiä olen avaruushississä. Ihailen avarassa ja viileässä tilassa etääntyvää maapalloa.
Ajatus avaruuteen ulottuvasta hissistä on 107 vuotias. Venäläisen avaruuspioneerin Konstantin Tsiolkovskin kerrotaan saaneen idean Eiffel-tornista. Miksei tornia voisi jatkaa 36 000 kilometrin korkeuteen!

36 000 kilometriin siksi, että sillä korkeudella oleva rakennelma kiertää Maan tasan vuorokaudessa. Se siis pysyy täältä katsottuna koko ajan samassa paikassa. Ja kuka estää rakennelman osaa ulottumasta tänne asti? Tsiolkovski suunnitteli kiertolaiseksi linnan, jonne pääsisi "vartta" pitkin kulkevalla hissillä.

Selailin hiljattain irlantilaisen Niamh Sharkeyn kiehtovaa kuvitusta vanhaan tarinaan Jaakosta ja pavunvarresta, enkä voi olla rinnastamasta korkeuksiin luikertelevaa kasvia avaruushissiin. Avaruushissi ei kuitenkaan ole satua.

1960- ja 1970-luvuilla Tsiolkovskin ideasta kehiteltiin moderni, paperilla toimiva versio, ja pari vuotta sitten tutkijat totesivat ylipääsemättömien käytännön ongelmienkin muuttuneen lähes ratkaistaviksi. Jos kaikki menee hyvin, saatetaan avaruuteen kiitää hissillä jo 50 vuoden kuluttua.
Avaruushissi matkaa 36 000 kilometrin päässä olevaan huvittelukeskukseen 18 tunnissa. Olisin ehdottomasti valmis kestämään matkan jopa nykyisten lentokoneiden matkustamoja ahtaammassa tilassa - ainakin kerran. Mutta jatkaisinko tajuntani räjäyttämistä avaruuden maisemilla matkaamalla taivaan turistirysästä Marsiin?

Marsmatka kestää tätä nykyä siinä seitsemän kuukautta. Seitsemän kuuta turistiluokan puristuksessa saattaisi koetella jo nuorempienkin matkustushaluja.

Koko matkustuskulttuuri muuttuu, jos haluamme oman planeettakuntamme ulkopuolelle. Lähimmät tähdet, joilla tiedetään olevan planeettoja ehkä elämääkin - ovat kymmenien matkavuosien päässä.

Ehkä tähtimatkalaiset opitaan pakastamaan matkan ajaksi, joten puutuneista jäsenistä ei olisi riesaa. Purkaessani rypistyneitä vaatteita matkalaukusta iloitsen kuitenkin siitä, etteivät kosmiset elämykset - eikä edes maailmankaikkeuden ymmärtäminen - vaadi kosmisen mittakaavan matkoja. Riittää, että tutkijat lennättävät mittalaitteitaan.
Maailmankuvan niin henkilökohtaisen kuin tieteellisen - uusiutuminen on usein kiinni näkymättämien rajojen ja ennakkoluulojen rikkomisesta.

Esimerkiksi piispa Ambrosius , joka valitsi tämän vuoden Tieto-Finlandia palkinnon saajaksi Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan kirjan, korosti luonnontieteilijöiden ja humanistien maailmoja erottavan rajan rikkomisen tärkeyttä. (Humanisti uskoo tähtitaivaan tenhon latistuvan tiedon myötä. Luonnontieteilijä puolestaan pitää maailmaa sitä romanttisempana, mitä enemmän siitä tiedetään.)

Valtaoja kysyy kirjassaan Kotona maailmankaikkeudessa , mistä tulemme, keitä olemme, minne menemme, ja etsii vastauksia luonnontieteiden lisäksi, filosofiasta ja taiteista. Hän siis rikkoo rajoja ilman ainuttakaan avaruusmatkaa.

"Valtaojan mukaan tieteen tekeminen on löytöretkeilyä; se on ihmisen suurin ja vaikein saavutus. Se vapauttaa meidät hengissä pysymisen taistelusta. Se antaa mahdollisuuden elää, kehittyä, unelmoida, toteuttaa itseämme ihmisinä. Taiteen tekemisessä taas "kiteytyy ihmisen syvin ja ainutlaatuisin olemus, kyky hämmästyttää ja rikastuttaa maailmankaikkeutta". Se on luomistyön jatkamista ja täydentämistä", kiteytti Ambrosius.
Istumalla 20 tuntia lentokoneessa saavuimme Australiaan. Hetken päästä samassa ajassa matkataan kauas avaruuteen. Ehkä joskus mennään tähtiinkin, mutta omien rajojen rikkominen onnistuu mukavasti kotonakin esimerkiksi lukemalla Valtaojan kirjaa.

Kirjoittaja Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti
ja vapaa tiedetoimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.