Toinen pääkirjoitus 26.1. 2002
Uupumuksen kierteen voi katkaista

Tuottavuutta revitään nyt liian harvojen selkänahasta huolehtimatta tarpeeksi työntekijöiden jaksamisesta, sanoi kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre perjantaina Helsingissä. Hänen mukaansa maamme kilpailukyky on sidoksissa työntekijöiden jaksamiseen.

Työuupumus on erityisesti laman jälkeisinä taloudellisen kasvun vuosina noussut keskeiseksi puheen- ja huolenaiheeksi. Ylilääkäri Olli J. Heinosen mukaan (TS 23.1.) siitä on hyvää vauhtia tulossa uusi kansantauti.

Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin työssä jaksamisen projekti. Siinä työssä jaksamista kehitetään erillisinä kokeiluina eräillä työpaikoilla. Tavoitteena on, että suomalaiset jaksaisivat sinnitellä työelämässä nykyistä pitempään. Tulostakin on syntynyt. Eläkkeelle lähdön keski-ikä on noussut.

Suomalaisten uupumus, jota työuupumukseksi kutsutaan, on kuitenkin monessa tapauksessa jotain aivan muuta kuin työ- tai työpaikkaperäistä uupumusta. Usein työntekijä väsyy aivan omatoimisesti - aamu alkaa pakollisella urheilusuorituksella, jota seuraa tiukkaan ohjelmoitu ja iltamyöhään venyvä päivä. Työ on näille ihmisille vain yksi stressiä aiheuttava tekijä. Osa heistä ei tee eroa oman tai työajan kanssa. He eivät kuitenkaan ole eläkehakuisia, päinvastoin. Toisessa ääripäässä ovat ne, joille työ on pakkopulla ennen kaivattua eläkettä.

Laajemmin ottaen työuupumusta voi eräässä mielessä verrata myös koululaisten väsymykseen. Tuon tuosta uutisissa kerrotaan, miten väsyneitä koululaiset ovat. Siihen liittyy myös keskustelu siitä, milloin etenkin ala-asteiden koulupäivän pitäisi alkaa.

Koululaisten väsymys ei suinkaan johdu koulusta tai koulutyön rasittavuudesta. Pääasiassa kysymys on koululaisten päivärytmistä: nykykoululaiset valvovat myöhempään kuin ennen. Ellei katsota televisiota pelataan digipelejä. Illan virkku on aamun torkku.

Sama koskee myös monia työelämässä olevia aikuisia. Ei osata hallita omaa ajankäyttöä, annetaan kalenterin viedä - ja sitten uuvutaan. Kansanedustaja Tytti Isohookana-Asunmaa ilmaisi asian näin (Suomenmaa 25.1.): "Olen opetellut uudenlaista elämäntapaa ja ottamaan aikaa itselleni." Siitä on monesti kysymys.

Tämä ei kuitenkaan mitätöi sitä, etteikö työpaikkojenkin ilmapiiriä pitäisi jatkuvasti kehittää.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.