Heidi Hautalan kolumni 25.1. 2002:
Strasbourgin vallankumous

Huipulla tuulee, kun Euroopan parlamentin edustajat valitsevat uuden puhemiehen. Parlamentin suurimmaksi ryhmäksi kohonnut Kansanpuolue sitoutui jo vuonna 1999 vaalikauden alussa varmistamaan ranskalaisen Nicole Fontainen jälkeen pienemmän ryhmän pienestä maasta tulevan puheenjohtaja Pat Coxin valinnan puhemieheksi. Tehtiin puhemiessopimus.
Periaatteessa sosiaalidemokraatit olisivat voineet yrittää samanlaista liittoutumaa esimerkiksi vihreiden kanssa, mutta sellainen ei sopinut puolueelle, joka oli hallinnut parlamenttia kaksikymmentä vuotta. Heidän ehdokkaansa, sinänsä erittäin ansioituneen Mario Soaresin , valitsi tiettävästi Sosialistinen internationaali.

Tämä ei herättänyt suurta innostusta talossa, jolla on tapana kasvattaa itse omat puhemiehensä, tuohon asti kuitenkin melkein aina kahden suurimman ryhmän vuorottelun periaatteella.
Oma ryhmäni on hyötynyt suuresti kulttuurivallankumouksesta, jonka Kansanpuolueen ja liberaalien sopimus sysäsi liikkeelle. Se näkyi niinkin konkreettisissa ja samalla symbolisissa asioissa kuin istumajärjestyksessä.

Viime vaaleihin asti kaksi suurinta ryhmää oli kansoittanut istuntosalin
paraatipaikat pienempien seuratessa taaempaa. Kansanpuolueen puheenjohtaja Hans-Gert Pöttering ehdotti mallia, jossa ryhmät istuvat salissa sädemuodostelmassa, kunkin puheenjohtaja eturivissä.

Saksalaisen Pötteringin kunniaksi on sanottava, että hän on monin eri tavoin puolustanut pienempien oikeuksia, oli sitten kyse parlamentin sisäisestä vallanjaosta tai unioniin pyrkivien maiden tasa-arvoisesta kohtelusta nykyisiin jäsenmaihin nähden.
Todettuaan ensiksi kahden suuren ryhmän sisäisen hajaannuksen, kommentoi Brysselin raamatuksi sanottu European Voice - lehti äskettäin: "Toiselta puolen parlamentin pienemmät puolueet kuten vihreät ja liberaalit ovat kuplineet uusia ideoita ja ovat korjanneet poliittisen sadon. Nämä kaksi ryhmää myös käyttävät tehokkaasti vaa'ankielen asemaansa."

Minun ja myös ryhmäni selvän enemmistön oli helppo asettua tukemaan Pat Coxia. Hänen valintansa tuo uutta puhtia monien lastentautien taloon, jossa on ensiarvoista saada vihdoin sovittua edustajien läpinäkyvästä palkkauksesta ja toiminnan kaikenpuolisesta avoimuudesta vastapainona sen kaiken aikaa kasvaneelle vallalle.
Mainitsemani kulttuurivallankumous teki Pat Coxista ja minusta kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vierustoverit salin eturiviin. Olenkin voinut vakuuttua hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan niiden lukemattomien keskustelujen kuluessa, joita olemme käyneet puuduttavan pitkien äänestysten aikana. Coxin sanotaan rakastavan omaa ääntään, mutta tämä mahdollinen ominaisuus yhdistyy hänessä mainiosti kykyyn kuunnella myös muita ja ennen kaikkea oppia kuulemastaan.
Jotkut yrittivät väkisin tehdä puhemiesvaalista ideologista kysymystä, mutta sitä se ei ole ollut. Pienempien ryhmien ehdokkaista voi onnitella tanskalaista EU-vastustaja Jens-Peter Bondea, joka sai kampanjallaan ns. pääehdokkaat sitoutumaan monin tavoin edistämään parlamentin sisäisiä reformeja ja jäsenten tasa-arvoa.

Puhemiehen vaalin lomassa vaihdettiin myös valiokuntien puheenjohtajia. Suurin kömmähdys tapahtui sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtajalle, joka päästi käsistään Ranskan entisen pääministerin Michel Rocardin johtaman sosiaali- ja työllisyysasioiden valiokunnan.

Niinpä vihreille tarjoutui tilaisuus ottaa se omalla valintavuorollaan. Tästä aiheutui sosialidemokraattisessa ryhmässä voimakas ketjureaktio, kun Rocardia piti hyvittää.

Välillä demarit tarjosivat meille kahtakin valiokuntaa, kulttuuri- ja tasa-arvovaliokuntaa, jos vain luopuisimme heidän valtakunnastaan.

Siitä ei kuitenkaan enää ollut puhettakaan. Sosiaalivaliokunnan puheenjohtajaksi valittu hollantilainen vihreä kollegani Theo Bouwmans on jo luvannut keskittyä eurooppalaisen sosiaalisen mallin hahmottamiseen. Dogmaattisen vasemmiston ja markkinauskoisen oikeiston välistä voi puristua jotakin todella mielenkiintoista.
Jätettyäni vihreiden puheenjohtajuuden olen tyytyväinen perusedustaja, jonkin verran useimpia kokeneempi vain. Voin pitkästä aikaa keskittyä taas omiin poliittisiin projekteihini ja pitämään paremmin yhteyksiä kansalaisiin.

Kiinnostavampaa paikkaa kuin Euroopan parlamentti on vaikea kuvitella, jos haluaa edistää tässä ajassa tärkeitä asioita. Uuden puhemiehemme vaativa tehtävä on välittää tämä viesti kansalaisille ympäri Eurooppaa.
Kirjoittaja Heidi Hautala on Euroopan parlamentin jäsen (vihr.)

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.