Suvi-Anne Siimeksen kolumni 23.1. 2002:
Omilla jaloilla äänestämisen taito

Maassamme on taas kerran keskusteltu veroista. Suurten yritysten johtajat ovat hieman henkilöstä riippuen esittäneet joko verotuksen kireyteen liittyviä analyyttisiä näkemyksiä tai enemmän tai vähemmän verhottuja uhkauksia siitä, mitä tuleman pitää ellei (yritys)verotusta alenneta. Otsikot ovat olleet suuria ja lausuntoja seuranneiden kommentaarien lista pitkä.

Samaan aikaan kansalaiset ovat ilmaisseet mielipidetiedustelussa toisensa jälkeen yhä selvemmin sen, että he haluavat hyviä kunnallisia palveluita ja arvostavat niitä niin paljon, että ovat tarvittaessa valmiita hyväksymään jopa verojen korotuksia palveluiden laadun ja saatavuuden varmistamiseksi. Siitä on kuitenkin vedetty paljon vähemmän johtopäätöksiä kuin yritysjohtajien puheista.
Näyttää siltä, että kansalaiset ymmärtävät paljon yrityksiä paremmin sen, että verokolikolla on kaksi puolta: verojen taso ja se, mitä veroilla saa. Ja kansalaiset haluavat enemmän. He haluavat mm. laadukkaita ja turvallisia terveyspalveluita, kunnollista vanhusten huoltoa ja kohtuullista perusturvallisuutta. Ja ovat valmiita myös maksamaan siitä.

Yritysten kanssa on toisin. Suurten yritysten viime vuosien huima menestys ja hyvä kilpailukyky on rakentunut paljon julkisen sektorin rahoittaman koulutuksen ja valtion tekemien mittavien tutkimus- ja tuotekehittelyinvestointien varaan.

Sille ei kuitenkaan lasketa mitään arvoa, yritysjohtajien puheissa kuten ei sillekään, että veronmaksajat vasta vajaa kymmenen vuotta sitten pelastivat suomalaiset pankit. Kolikkoa katsotaan yrityksissä vain siltä puolelta, joka kulloinkin sattuu olemaan itseen päin.
Eivät yrityksetkään tietenkään lyhytnäköisiä ole. Eivätkä niiden johtajatkaan. Vaalit ne vain ovat tulossa, tosin vasta reilun vuoden päästä. Mutta vaaleihin valmistautumisen mielipideilmastoa muokataan jo nyt. Ja koska yritykset eivät äänestä kuin korkeintaan jaloillaan, niiden täytyy käyttää valtaa osallistumalla julkiseen keskusteluun ja hallitsemalla sitä.

Ei siis ole mikään ihme, että innokkain kauppamies on jo ehtinyt vaatimaan uutta "Sailaksen leikkauslistaakin" ellei verojen alentaminen muuten onnistu.

Rehellisyyden nimissä sellaista on tietysti syytä vaatiakin, sillä verojen vähääkään suurempi alentaminen ei onnistu ilman julkisten menojen supistamista.

Suurimpien yritysten johtajien tavoite lienee kuitenkin jossain muualla kuin menoleikkauksissa. Tarkoituksena on luoda sellainen ilmapiiri, jossa ainakin pääoma- ja yhteisöveron korottaminen käy mahdottomaksi, oli tuleva hallituspohja sitten mikä tahansa. Jos sitä ja muuta verotusta saadaan alemmaksi, sen parempi, kulkee päättely.
Verokeskustelua ovat tähän asti mestaroineet pääosin hyvätuloiset miehet. Veropolitiikkaa voi kuitenkin olla hyvä katsoa myös naisten näkökulmasta.

Kaikki naiset eivät tietenkään ole keskenään samassa asemassa eivätkä keskenään samaa mieltä. Siitä huolimatta naiset ovat paitsi keskimäärin pienituloisempia, myös keskimäärin riippuvaisempia julkisista tulonsiirroista ja palveluista kuin miehet.

Julkinen sektori ja aivan erityisesti kunnat ovat naisille merkittävä työnantaja. Verotuksen tasossa on siksi kyse myös naisten palkoista ja muista työehdoista. Ja usein myös naisten työssäkäyntimahdollisuuksista - ilman toimivaa päivähoitoahan se ei onnistu.

Siksi kysymys siitä, alennetaanko veroja ja kuinka paljon, ei ole naisten kannalta ollenkaan yhdentekevä kuten ei sekään, mihin verolajeihin mahdolliset alennukset kohdistetaan.
Suuret veronalennukset merkitsevät väistämättä sitä, että julkisen sektorin matalien palkkojen ja muiden työehtojen korjaaminen vaikeutuu. Vaakalaudalla on, ei vain palveluiden laatu vaan ääritapauksessa jopa niiden saatavuus.

Pääkonttoreitakin tarvitaan, mutta arjen kannalta sairaalan ylikuormitus tai koulun lakkauttaminen on paljon pahempi juttu. Senkin tien päässä häämöttää ei vain kilpailukyvyn vaan myös elinolojen heikentyminen.

Siksi maltti on valttia taas kerran myös veropolitiikassa. Veroissa ei ole kysymys vain taloudellisista tosiasioista, vaan mitä syvimmässä mielessä myös arvoista. Se on hyvä muistaa sittenkin, kun on aika käydä omilla jaloilla äänestämässä.
Kirjoittaja Suvi-Anne Siimes on toinen valtiovarainministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.