Aimo Massisen kolumni 19.1. 2002:
Puolueet, kuihtuva luonnonvara

Jos teen aluksi tietokilpailukysymyksen, kuka on Aulis Ruuth , niin veikkaanpa, että harva lukija tietää vastausta suoralta kädeltä.

Yhtä huonoin tuloksin voinee myös kysyä, kuka on Matti Kankare . Tai Eero Lankia ? Ehkä Kari Laitisen muistaa juuri nyt jo hieman useampi, kun lehdissä on kirjoitettu hänen sairaudestaan ja vetäytymisestä Sdp:n puoluesihteerin tehtävistä.

Kaikki nimet ovat siis puoluesihteereitä, suurimpien puolueiden toiminnan johtajia. Puoluesihteerien tuntemattomuus kuvaa hyvin puolueiden ja varsinkin puoluetoimistojen kuihtunutta asemaa.
Kun puolueet olivat vielä muutama vuosikymmen sitten voimissaan, puoluesihteerit olivat mahtavia herroja. Kaikki tiesivät, kuka oli Väinö Leskinen tai Arvo Korsimo . Puoluesihteerit Harri Holkeri ja Kalevi Sorsakin muistettiin varmasti välittömästi.

Kommunistien puoluetoiminnan vetäjää tituleerattiin peräti pääsihteeriksi Nkp:n esimerkin mukaisesti, ja Ville Pessi olikin merkittävä mies. Hän oli puolueen tärkein yhteyshenkilö NL:n veljespuolueeseen.

Viimeisin yleisesti tunnettu puoluesihteeri lienee ollut Sdp:n Erkki Liikanen . Hänen seuraajansa Ulpu Iivari nousi julkisuuteen jonkin verran sukupuolensa ansiosta, mutta 1990-luvulta lähtien kaikkien puolueiden puoluesihteerit ovat olleet näkymättömiä hallintovirkamiehiä.
Kun politiikanteon painopiste on siirtynyt puoluetoimistoista hallitukseen ja eduskuntaan, se ei ole sinänsä välttämättä huono asia. Kansanedustajat saavat valtakirjansa suoraan kansalta.

Puolueiden jäseninä on kansasta vain vähäinen, vuosi vuodelta vähenevä ja vanheneva väestönosa.

Esimerkiksi Sdp:n jäsenmäärä on enää 59 567, ja niistäkin on rästiläisiä yli 10 000 ja vapaajäseniä yli 20 000. Jäsenmaksunsa maksavia Sdp:llä on vain noin 22 000. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten Sdp:n kokonaisjäsenmäärä lähes satatuhatta, vuoden 1981 lopussa tarkalleen 98 247.

Sdp:n jäsenten keski-ikä on nykyään jo noin 60 vuotta!
Sdp:n jäsenet valitsevat piakkoin edustajat Tampereen puoluekoukseen, jonka 350 virallista puoluekokousedustajaa tekee paitsi henkilövalinnat, myös linjapäätökset tulevaisuuteen.

Jäsenkentän ikärakenteesta johtuen valtaosa puoluekokousedustajista tulee olemaan samoja kuin 1970- ja 1980-luvun puoluekokouksissa. Nyt he ovat vain 20-30 vuotta vanhempia kuin silloin.

Se on siis melkoinen ukkokerho, joka valitsee puolueelle puheenjohtajan ja maalle pääministeriehdokkaan. 60-vuotias Paavo Lipponen on puoluekentälleen siis juuri sopivan ikäinen!
Muiden puolueiden jäsenet vähenevät ja vanhenevat lähes tulkoon samalla lailla. Kokoomuksen jäsenmäärä on romahtanut parissakymmenessä vuodessa 76 800:sta 39 500:aan.

Vasemmistoliitossa on jäseniä noin 11 000, kun sen edeltäjässä Skdl:ssa oli vielä 1980-luvun alussa runsaat 40 000 jäsentä.

Keskustalla on tunnetusti laajimmat jäsenjoukot, joissa tosin on tilastollista epämääräisyyttä ja päällekkäisyyttä, kun puolueen nais-, nuoriso-, opiskelijajärjestöjen jäsenet lasketaan automaattisesti piirikohtaisten jäsentilastojen päälle. Kepulla ei ole lainkaan keskusrekisteriä jäsenistään.

Puolue ilmoittaa kokonaisjäsenmääräkseen nyt 216 500, kun se parikymmentä vuotta sitten oli 298 800.
Demokratian toteutumisen kannalta puolueiden kutistuminen ja niiden jäsenistön ikääntyminen ei ole aivan mitätön ilmiö. Voidaan puhua jopa kansanvallan kriisistä.

Puolueet ovat olennainen osa yhteiskunnan toimintaa, mutta tällä menolla niistä muodostuu demokratian irvikuva - elleivät ne sitä jo ole.

Puoluetoiminta pitäisi nostaa jälleen sille kuuluvaan arvoonsa. Siitä olisi saatava nykyaikaisempaa, nykyistä houkuttelevampaa.
Yksi luotaantyöntävä piirre puolueissa on niiden kohtuuton puheenjohtajakeskeisyys. Mediallakin on tosin tässä ilmiössä syynsä.

Puolueiden varapuheenjohtajille ja puoluesihteereille ei löydy juuri mitään roolia. Olisikohan jo aika siirtyä yksinapaisesta johtamisesta moniarvoisempaan toimintakulttuuriin?

Kun Eero Heinäluomaa tarjottiin viimeksi Sdp:n puoluesihteeriksi, Lipponen torppasi hänet liikaa korostuneen julkisuuskuvan takia. Vieläköhän Paavo haluaa ympärilleen vain näkymättömiä lakeijoita?
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.
(02) 269 3291
aimo.massinen@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.