Raimo Vahteran kolumni 17.1. 2002:
Turun linna ja markkinavoimat

Turun linna on siitä erikoinen kiinteistö, että sen muuttamista esimerkiksi kaupunginkirjastoksi on vaikea edes kuvitella.

Se on Suomen Turun linna, ei enempää eikä vähempää.

Linnassa on ollut Turun kaupungin museotoimintaa vuodesta 1881. Vuonna 1938 kaupunki ja valtio sopivat linnan hoidosta. Valtio omistaa, Turku hoitaa.

Sodassa linna vaurioitui. Jälleenrakennus ja entistämistyöt päättyivät 1960-luvun alussa. Silloin sovittiin, että Turku maksaa linnasta koituvat kulut, muttei vuokraa. Sopimus päivitettiin vuonna 1974.
Tämä on tuttua, lähihistoriaa. Uudempaa on yhteiskuntatieteen tohtori Leena Eräsaaren selvitys valtion kiinteistöhallinnosta. Se on samalla valaiseva kertomus siitä, miten markkinahuuma villitsi valtionhallinnon.

Vuosi 1995 oli käännekohta. Avainsanoja olivat tulosjohtaminen, kustannusvastaavuus ja käypä hinta - markkinavuokra.

Eräsaari kuvaa, miten rakennushallitus lakkautettiin ja sen tilalle vuonna 1995 perustettiin kolme organisaatiota: valtion kiinteistölaitos - nykyisin Senaatti-kiinteistöt, Engel-yhtymä ja ns. alasajo-organisaatio, johon ohjattiin ne, joille ei työtä löytynyt. Noin 1 500 henkilöä joutui työttömäksi tai varhaiseläkkeelle.
Rakennushallitus ajettiin alas kovalla kädellä: työntekijöitä irtisanottiin laittomasti. Eräsaaren mukaan ( Yhteiskuntapolitiikka 6/2001 ) valtion esimerkki heijastui kuntiin. "Myös kunnissa irtisanotaan työntekijöitä laittomasti - tietäen, että 'säästö on suurempi kuin laittomuudesta maksettavat korvaukset', kuten valtiovarainministeriö asiaa perusteli".

Kun organisaatiot oli saatu trimmatuksi, alkoi tuloksen teko. Julkisten rakennusten käyttäjistä, kuten yliopistoista, tuli asiakkaita, joiden edellytettiin maksavan aitoja markkinavuokria, paino sanalla aito.

Kiinteistölaitoksen toiminta piti tavoitteen mukaan rahoittaa vuokrilla ja lisäksi piti tuottaa ylijäämää valtion budjettiin asetetun tulostavoitteen mukaisesti. Valtio rahoitti ja rahasti, itseään.
Markkinavuokran määräytymiseen vaikuttaa merkittävästi rakennuksen sijainti. Samalla puhuttiin aidoista markkinoista ja aidoista asiakkaista.

Vuokralaiselta ei kysytty. Ei kysytty sitäkään, mistä vuokralainen kerää vuokrarahat. Asiakkailtaanko, kansalaisilta ja opiskelijoilta. Yliopisto tai virasto ei ole liiketaloudellinen yritys. Ne tuottavat palveluja, usein maksuttomia.

Kun vuokralainen ei voi lisätä tuloja, se voi vähentää menoja. Esimerkiksi karsia opetusta. Tietysti se voisi muuttaa halvempiin tiloihin, mutta mihin yliopisto muuttaisi, tai poliisilaitos?

Kuten Eräsaari huomauttaa, tuloksenteon kiihkossa jäi vähemmälle se, että kansalaiset saavat huonompaa palvelua ja heidän oikeutensa vähenevät.
Tämä sama tuloksenteon vimma siirtyi myös museovirastoon. Sieltä lähti vuonna 1996 Turun kaupungille kirje, jossa yksipuolisesti irtisanottiin vuonna 1974 tehty sopimus ja ilmoitettiin, että vastedes linnan vuosivuokra on 3,5 miljoonaa markkaa. Se oli kuulemma käypä markkinavuokra.

Kaipa se oli käypä, jos ajattelee neliöitä, merinäköalaa ja olihan kiinteistö hiljan peruskorjattu. Mutta: kiinteistöllä oli ja on hyvin vakava käyttörajoite: se on Turun linna.

Museovirasto oli kuitenkin markkinauskossaan vahva. Se ei taipunut Turun välitysesitykseen, jossa kaupunki olisi maksanut ensimmäiset kymmenen vuotta 300 000 markkaa ja seuraavat kymmenen 600 000 markkaa. Myös prosenttiperusteinen esitys torjuttiin.

Se kannatti: kaupunki hyväksyi lopulta sopimuksen, jonka mukaan Turku maksaa virastolle miljoona markkaa vuodessa. Sopimus on voimassa vuoteen 2018.
Ehkä Turun olisi kannattanut jättää linna markkinoiden haltuun. Linnassa saattaisi toimia nyt matkailullinen helmi: olutravintola Linna, tai sitten ei.

Kuten Eräsaari toteaa, valtiovarainministeriön piiskaama tulosajattelu meni myös kuntiin, Turkuunkin.
Kirjoittaja Raimo Vahtera on Turun Sanomien päätoimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.