Pääkirjoitus 17.1. 2002:
Talouspolitiikan vaikea rytmitys

Teollisuuden ja työnantajien puheenjohtaja, Partekin konsernijohtaja Christoffer Taxell kaipaa laveampaa otetta verokeskusteluun.
Teollisuuden ja työnantajien puheenjohtaja, Partekin konsernijohtaja Christoffer Taxell kaipaa laveampaa otetta verokeskusteluun.

Viime aikojen talouskeskustelu on noudattanut tuttua induktiivisuuden kaavaa. Verotuksen yksittäiskysymyksistä alkanut debatti on edetessään laventunut ja syventynyt tarkastelemaan ongelmia paitsi yritystoiminnan myös

julkis- ja kansantalouden näkökulmasta. Samalla on käynyt ilmi, miten eri tahdissa talouden lohkot toimivat.

Nokian ja Nordean nokkamiehet peräsivät kohtuullisempaa tasoa yhtiö- ja palkkaverotukseen. Molemmat veromuodot ovat viimekädessä työnantajan rasite, joka rassaa yhä pahemmin suomalaisten yritysten kansainvälistä kilpailukykyä.

Teollisuuden ja työantajien TT:n puheenjohtaja Christoffer Taxell toivoi kymmenysprosenttien sijasta kiihkotonta yhteiskunnallista vuoropuhelua verotuksesta, palveluista ja hyvinvointivaltion ylläpidosta laajemmin. Hän viittasi talousyhtälön keskeisiin muuttujiin, julkisen sektorin mitoitukseen ja kantokykyyn.

Täyslaidallisen samalta suunnalta, tosin eri jyvällä, ampui viran puolesta valtiovarainministeri Sauli Niinistö (TS 16.1.). Hän röykytti eturyhmiä vaateista, jotka uhkaavat luottamusta julkiseen talouteen.

Finanssiministerin mukaan käynnissä on jo toinen vaatimuskierros. Ensin oli menojen korotus- ja sitten verojen alennusvarvi. Valtiontalouden vakaan hoidon kannalta molempiin liittyy nykyisessä taantumassa riskejä. Samaan hengenvetoon Niinistö tosin myöntää, että myös seuraavan hallituksen on jatkettava verotuksen keventämistä.

Elinkeinoelämän ja hallituksen puheenvuoroissa havaitsee talousajattelun- ja toiminnan rytmityseron. Yritysjohtajat elävät nopeiden syklien maailmassa, jossa tulokset punnitaan muutaman kuukauden välein, strategiset tavoitteet vähän harvemmin.

Poliittisille päättäjille nelivuotinen vaalikausi on perusmitta, joka raamittaa hallituksen ohjelmasta lähtien enemmän tai vähemmän kaikkea toimintaa. Reagoinnin jähmeyttä lisää se, että periodin lopulla merkittävät ratkaisut siirretään kernaasti yli vaalien.

Vaikka omaa rytmiään elävä poliittinen päätöksenteko antaa demokratialle tuiki tarpeellista vakautta ja ennustettavuutta, sen pitäisi kyetä vastaamaan myös nyt esiin nousseiden kaltaisiin muutoshaasteisiin. Perimmältään kyse ei ole akuuteista, vaan pikemminkin kroonisiksi äityneistä hyvinvointivaltion ongelmista.

Jos ansio- ja yritysverotusta halutaan kohtuullistaa, niin kuin koko kansantalouden kannalta on perusteltua, luupin alle pitää ottaa julkisen talouden menopuoli; hallinnon kustannukset ja tehokkuus, palvelujen mitoitus, rahoitus ja tulonsiirrot mukaan lukien yritystuet.

Talouselämän edustajat ovat tarttuneet omalta osaltaan suurennuslasiin. Nyt on poliitikkojen, kunnanisien, ay-liikkeen, järjestöjen ja kansalaisten vuoro. Aihe on liian tärkeä jätettäväksi vain muutaman päivän pikasipaisuun eduskuntavaalien edellä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.