Veli Junttilan Suomi 1952 -kolumni 14.1.2002:
Sosiaalilautakunta perustettiin

Vuoden 1952 alussa tuli voimaan lainmuutos, jolla huoltolautakunta muuttui sosiaalilautakunnaksi. Lain mukaan huoltolatakunta ja lastensuojelulautakunta oli tarkoitus yhdistää uuden nimikkeen alle.

Turussa säilytettiin vanha systeemi: perustettiin kyllä uusi 12-henkinen sosiaalilautakunta, mutta lastensuojelulautakuntakin säilytettiin.

Sosiaalitoimen keskeinen tehtävä oli 50 vuotta sitten köyhäinhoito. Myös invalidien asiat, perhe- ja lapsilisät, kansaneläke, kodin perustamislainat sekä irtolais- ja alkoholistiasiat työllistivät lautakuntaa.
Turussa lastensuojelulautakunnalla oli paljon puutteita vajaamiesten lasten huollossa. Laskettiin, että huollon tarpeessa oli nelisenkymmentä lasta, joiden hoitokoti voitaisiin perustaa Ispoisten kartanoon.

Turun kaupungin lastenlääkäri piti hoitopaikan saantia välttämättömänä, koska vajaamiesten lasten lukumäärä on kasvanut elintason noustessa ja kuolleisuuden vähentyessä.

Lääkärin mukaan "vajaamielinen lapsi saattaa siinä määrin myrkyttää koko ilmapiirin, ettei mistään normaalista perhe-elämästä voi puhua". Vaatiihan vajaamielinen lapsi paljon huolenpitoa ja äiti joutuu laiminlyömään muitten lasten hoidon.
Puoli vuosisataa sitten sosiaalityötä oli säännönmukaisesti kehitetty Suomessa jo sata vuotta. Maaliskuun 22. päivänä 1852 oli annettu ensimmäinen varsinainen huoltolaki "Asetus yhteisestä waivastenholhouksesta Suomen Isoruhtinaanmaassa".

Tämän lain tärkeitä jatkeita olivat vuoden 1922 köyhäinhoitolaki ja vuoden 1936 lastensuojelulaki.

Tänään 150 vuotta vanhalla lailla vastuu köyhäinhoidosta siirtyi selkeästi seurakunnille (ja kunnille). Kukin seurakunta määrättiin omaksi vaivaishoitokunnakseen.

Vähäosaisia hoidettiin vaivaishuoneissa ja nämä olivat elätteellä varakkaampien niskoilla. Myös avustusta voitiin antaa "jyvissä eli ruokakaluissa" vaan ei yleensä rahassa.
Yhteiskunnan apuun voivat 1852 lain mukaan turvautua vaivaisista mm. "hourut ja mielettömät". Edelleen "ruumiiltaan vialliset, vanhastuneet ja raajarikkoiset. jotka eivät omin avuin pärjää".

Määrittelyyn sisältyivät tietyin edellytyksiin myös muut vanhat, kivulloiset ja alle 16-vuotiaat turvattomat.

Auttaa voitiin myös niitä, "jotka olivat kohdanneet kovan onnen taikka talouden vuoksi sillä kertaa olivat avun tarpeessa".
Alkuvuodesta 1952 kerrottiin TS:ssä että siirtolaisuus oli vuonna 1951 suurempaa "kuin milloinkaan aikaisemmin itsenäisyytemme aikana".

Lähtijöitä oli nimittäin 19 700 henkeä eli noin 6 000 enemmän kuin edellisenä vuonna.

Tärkein kohdemaa oli Ruotsi, jonne muutti 9 633 henkeä ja Kanadaan lähti yli 5 000 ihmistä. Ruotsiin muuttajia oli yhtä paljon kuin edellisenä vuotena, mutta Kanadan suhteen oli tapahtunut muutos, ennen muuttajia oli vain 331.

Kuten Amerikan kuumeen aikana ennen ensimmäistä maailmansotaa Vaasan lääni johti nytkin muuttotilastoa. Vuosien 1950 ja 1951 vertailun perusteella näyttää siltä, että Ruotsiin lähti ensin länsirannikon ruotsinkielinen nuorempi väki sankoin joukoin ja pian seurasi suomenkielisten joukkoliike lahden taakse.
Kanada ei ollutkaan monen pettymykseksi kultamaa. Suomen viranomaiset tiedottivat lehdissä, että Kanadassa on varsinkin talvikautena työttömyyttä. Kotimaassa oli jopa uskoteltu vääriä tietoja tilanteesta tai tiedot saapuvat Suomen viiveellä.

Kanadassa oli kymmenen siirtolaisleiriä. Esimerkiksi Toronton lähellä olevasta Ajacin leiristä oli viikottain kesä- ja syyskaudella siirretty töihin 500-600 henkeä, mutta talvella kierto oli hidastunut.
Suomen ja Ruotsin välillä hiersi vuoden 1952 alussa edelleen sotalapsiongelma. Vireillä oli nimittäin edelleen useita ja monta kertaa hyvin tunnepitoisia oikeusjuttuja, joissa kasvattilapsien palautusta kotimaahan vaadittiin.

Tuolloin Ruotsissa oli vielä noin 6 000 suomalaislasta. Sopimuksia oli tehty yleensä siten, että lapsi on palautettava kun vanhemmat niin haluavat.

Myös lasta kuunneltiin. Ainakin 15-vuotias sai sanoa sanansa ja tuo ikäraja aleni 1950-luvulla.

Yksi käräjäjuttu oli noussut siitä, kun Aulin suomalainen äiti oli nähnyt tytön kuvan ruotsalaisessa lehdessä. Viisivuotias Auli ratsasti joulupukilla Skansenin joulumarkkinoilla, ja tytölle oli lehteen annettu ruotsalainen sukunimi. Tämä ja varmaan joulun aikakin ärsytti äitiä niin paljon että hän nosti oikeusjutun.

Veli Junttila
(02) 269 3326
veli.junttila@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.