Aimo Massisen kolumni 12.1.2002:
Vallasta on tuskallista luopua

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtioneuvostoon jämähtänyt Paavo Lipponen .

Italian lombardialaisesta kuningassuvusta yli tuhannen vuoden takaa polveutuva Paavo Lipponen, 60, ei luovuta. He is still going strong , papua papalta löytyy yhä. Hän haluaa jatkaa Sdp:n puheenjohtajana vielä neljännen ja pääministerinä kolmannen kauden. Niin, ja jatkuuhan elämä vielä senkin jälkeen.

Kuka meillä oli pääministerinä ennen Lipposta? - Mitä, etteikö meillä muka ollut joskus Lipposta, ihmettelee kohta nuorin sukupolvi.
Paavo Lipponen on tehnyt jo historiaa istumalla yhtäjaksoisesti pääministerinä pitempään kuin kukaan muu Suomessa. Kolmas vaalikausi nostaisi hänet myös ohi Kalevi Sorsan , joka johtaa kokonaistilastoa kymmenellä pääministerivuodellaan.

Sdp:n historiassa Lipponen on kohonnut valtiomiesluokkaan Väinö Tannerin ja Kalevi Sorsan rinnalle, kansainvälisessä vertailussa Ruotsin Tage Erlanderin ja Itävallan Bruno Kreiskyn tasolle. Paavo Lipposesta on tullut Sdp:n isähahmo, vai olisiko ukkoutuneessa puolueessa parempi puhua isoisähahmosta.
Lipposella tuskin on vaikeuksia tulla keväällä valituksi Sdp:n puheenjohtajaksi, sillä hänellä on puolueapparaatti hallussaan. Näin on tilanne myös Turussa.

Istuvaa puheenjohtajaa ei hevin häädetä palliltaan väkipakolla, varsinkin kun jämerä Lipponen nauttii nyt terrori-iskujen jälkeen kasvanutta luottamusta maassa yleisemminkin.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan , 55, puolesta kampanjoivat vain nuoret ja rohkeimmat muutosta haluavat. Tuomioja kaipaa Sdp:hen enemmän avoimuutta, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointivaltion tiukempaa puolustamista.
Lipposen ja Sauli Niinistön saumaton yhteistyö on luonut kuvan, ettei Sdp:llä ja kokoomuksella ole juuri mitään eroa. Porvarit kehuvat Lipposta maasta taivaaseen.

Puolueet ja henkilöt menevätkin aatelinjauksiltaan lomittain. Lipponen istuisi oikeistolaisen sukutaustansa mukaisesti aivan hyvin kokoomuksenkin keulaan. Tuomioja soveltuisi sekä vihreiden että vasemmistoliiton johtoon, mutta kumpikaan ei olisi luonteva arvokonservatiivisen kepun puheenjohtajaksi.

Hallituskumppanina Lipponen asettaa etusijalle kokoomuksen, Tuomioja keskustan.
Lipposen ja Tuomiojan puheenjohtajakilvan toivotaan synnyttävän tervetullutta arvokeskustelua, mutta tässä tullaan pettymään. Lipponen ei lähde Tuomiojan kanssa aatteelliseen debattiin.

Paavon on helppo vetäytyä pääministerin arvovallan ja kiireidenkin taakse. Sdp:n toivoma julkisuushyöty jää vähäiseksi.
Sekä Tuomioja että Lipponen ovat tietyssä mielessä menneisyyden miehiä, edellinen vanhavasemmistolainen, jälkimmäinen uusoikeistolainen. Sdp ei ole onnistunut nostamaan esiin uusia kykyjä eikä Lipposen ylipitkä valtakausi kasvata heitä nytkään. Nuoret hylkivät ukkopuoluetta.

Tuomiojan johtama Sdp voisi seuraavissa vaaleissa katkaista vihreiden nousun ja imeä mehut myös vasemmistoliitosta, mutta kun Lipponen ilmeisesti kilvan voittaa, puolueen on turvattava vaalimenestyksensä paitsi ns. omien saamiseen liikkeelle, myös vapaamieliseen, liikkuvaan kaupunkiporvaristoon.
Sdp lähtee Tampereen puoluekokoukseensa kaikesta huolimatta paljon rauhallisemmissa tunnelmissa kuin keskusta omaansa. Oppositiopuolueen olemattoman vallan huipulta näyttää olevan vielä vaikeampi vetäytyä.

Itseään täynnä oleva Esko Aho on paitsi huono häviäjä, myös onneton luopuja. Kepun puolueväki patistaa jo avoimesti puheenjohtajaansa tekemään johtopäätöksensä, mutta ei kukko käskien laula eikä Esko käskemällä lähde.

Aho vain venkoilee ja ihmettelee, ettei hänen harkintakykyynsä luoteta. Aho on Paavo Väyrysen lailla sokeutunut omasta erinomaisuudestaan.

Mutta ehkä Esko Aho paljastaa tänä aamuna vihdoinkin kaiken TV1:n Lauantaiseuran haastattelussa!
Tekee Aho mitä tahansa, hän on jo käytännössä menettänyt puolueensa ohjat Anneli Jäätteenmäelle , joka ajoitti ulostulonsa mestarillisesti.

Jäätteenmäen vastaehdokkaaksi tulee kyllä Olli Rehn , mutta tällä tuskin on mahdollisuuksia, vaikka vahvoja voimia onkin ryhmittynyt hänen taakseen. Kuten esimerkiksi Timo Järvilahti , jonka kanssa minun piti uudenvuodenaattona lyödä asiasta konjakkipullo vetoa.

Kun Lippos-vedot taidan hävitä, niin ehkä kepuun voi kerrankin luottaa.

Aimo Massinen
(02) 269 3291
aimo.massinen@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.