Pääkirjoitus 9.1.2002:
Lipposen jatkohalut siirtävät Sdp:n
sukupolven vaihdoksen tuonnemmaksi

Pitkien valtiomiesurien aika ei näytä sittenkään olevan Suomessa ohi. Urho Kekkosen, Johannes Virolaisen ja Kalevi Sorsan viitoittamalla tiellä jatkaa jo täyttä kyytiä ainakin yksi poliitikko, Paavo Lipponen. Hän pyrkii neljättä kertaa Sdp:n johtoon ja sitä kautta kolmannelle perättäiselle pääministerikaudelle.

Lipposen kakkoshallitus ohitti tiistaina tuhannen vuorokauden rajapyykin. Maanantaina pääministeri ilmoitti Porissa olevansa edelleen käytettävissä Sdp:n puheenjohtajan tehtävään. Ilmoitus oli odotettu ja tietää käytännössä sitä, että puoluejohdon sukupolvenvaihdos siirtyy ainakin vuoteen 2005.

Lipponen saa kesäkuun puoluekokouksessa haastajakseen näillä näkymin vain ulkoministeri Erkki Tuomiojan. Muut mahdollisina ehdokkaina mainitut nimet Johannes Koskisesta ja Jouni Backmanista Tarja Filatoviin eivät lähde vielä tällä kertaa leikkiin. Heidän etsikkoaikansa häämöttää kolmen vuoden päässä.

Keväällä 61 vuotta täyttävä Lipponen on johtanut sosiaalidemokraatteja vuodesta 1993 lähtien. Pankkisotkuihin sortuneen Ulf Sundqvistin seuraaja on osoittautunut ulkoisen habituksensa mittaiseksi poliitikoksi. Kahdesti hän on vienyt puolueensa vaalivoittoon, joka on taannut Sdp:lle maan hallituksessa isännän aseman.

Vähempään kuin pääministeriyteen Lipponen tuskin nytkään tähtää. Uuden perustuslain oloissa eduskuntavaalien voittajalla on itseoikeutettu rooli uuden hallituksen muodostajana ja vetäjänä.

Lähtökohdat ensi vuoden maalisvaaleihin ovat Sdp:lle ainakin tällä hetkellä suotuisat. Tuoreen mielipidemittauksen mukaan demarit ovat vahvistaneet asemiaan maan suurimpana puolueena. Kannatus on noussut marraskuun 23,8 prosentista joulukuun 25:een.

Runsaassa vuodessa voi tietysti tapahtua melkein mitä vain. Lipposen ja Tuomiojan kilvasta kehkeytyvä poliittinen debatti pitää Sdp:tä vireänä ja esillä kesän puoluekokoukseen asti. Vaalivuoden kampanjointiin siitä ei kuitenkaan riitä ruutia eikä eväitä.

Sdp:n kenttäväen on helppo asettua jykevän, jämerän, tutun ja turvallisen Lipposen taakse tilanteessa, jossa maailma on osoittanut epävarmuutensa, eikä puheenjohtajaksi ole varteenotettavaa vaihtoehtoa.

Haastaja Tuomioja on mittavasta poliitikon urastaan huolimatta liian riskaapeli sijoitus. Hänen suhtautumistaan eräisiin EU-, energia- talous- ja turvallisuuskysymyksiin rasittaa arvaamattomuus, johon vaalitaistoon valmistautuvalla Sdp:llä ei ole varaa.

Kekkosella oli tapana sanoa, että jos jokin politiikka täytyy olla Suomessa rempallaan, olkoon se sisä- eikä ulkopolitiikka. Siinä missä UKK viittoi itään, Lipponen katsoo länteen. Hän kantaa erityistä huolta suvereenisti johtamansa eurooppapolitiikan tulevaisuudesta.

Nuoremman polven sd-kellokkaissa ei ole vielä ketään, jonka haltuun Lipponen tohtisi perintönsä jättää. Samassa jamassa ovat olleet monet päätään muita korkeammat poliittiset johtajat, joiden varjosta on vaikea nousta valoon.

Jos aluskasvillisuutta ei tulevien kolmen vuoden aikana ala ilmaantua, tilanne alkaa olla Lipposen lisäksi ongelma sekä Sdp:lle että poliittiselle järjestelmälle.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.