Aimo Massisen kolumni 5.1.2002:
KAF, puolivallaton valtioneuvos

Kun Karl-August Fagerholm hävisi vuonna 1956 presidentinvaalin kolmannella kierroksella Urho Kekkoselle niukasti äänin 151-149, kuuntelin 11-vuotiaana pojankloppina tuota jännittävää tapahtumaa korva kiinni radiossa. "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen" kaikuu vieläkin korvissani.

Silloisen vaalin lopputulos tuntui omalta kohdaltani ehkä ensimmäiseltä poliittiselta tappiolta. Sen jälkeen niitä on tullut muutama lisääkin, vaikka presidentinvaaleissa olen äänestäjänä jo vuodesta 1968 lähtien osunut onnekkaasti aina voittajan puolelle.
Valtioneuvos K-A Fagerholmin syntymästä tuli tällä viikolla (31.12.2001) kuluneeksi 100 vuotta. Syntymäpäivänä Fagerholmin haudalla Helsingissä vietettiin arvovaltainen muistotilaisuus, ja ensi tiistaina 8.1. Helsingin Paasitornissa järjestetään erityinen "KAF - pohjoismainen parlamentaarikko" -seminaari.

KAF oli ennen muuta nordisti, pohjoismainen parlamentaarikko. Hän oli joviaali sosiaalidemokraatti, joka piti tärkeänä aidon kansanvallan ja eduskunnan arvovallan lisäämistä.

Fagerholm muistetaan paitsi niukasta häviöstään Kekkoselle, myös yhtä täpärästä tappiosta Väinö Tannerille Sdp:n puheenjohtajakilvassa 1957. Jälkeenpäin hän tosin piti itseään pelkästään onnekkaana. Kumpikaan tehtävä ei oikeastaan ollut häntä varten.
Merkittävimmän elämäntyönsä KAF teki kolminkertaisena pääministerinä ja eduskunnan pitkäaikaisena puhemiehenä. Siinä sivussa hän hoiti viinakauppiaan vastuullista hommaa Alkon pääjohtajana 1952-1968. Työelämänsä hän aloitti parturina 1917-1923, ja ehtipä hän toimia lehtimiehenäkin Arbetarbladetissa ensin toimittajana 1923-1934 ja sitten päätoimittajana 1934-1942.

Kun muistetaan, että hän oli kansanedustaja kerrassaan 36 vuotta (1930-1966), on siinä yhdelle miehelle ollut puuhaa yllin kyllin.
Pääministerinä Fagerholmia koeteltiin. KAF:n isänmaallisin vaihe osuu ns. vaaran vuosiin 1948-1950 sos.dem. vähemmistöhallituksen pääministerinä, jolloin mm. valtiollinen poliisi Valpo puhdistettiin kommunistien otteesta.

KAF:n toinen hallitus (1956-1957) nosti maan yleislakon kurimuksesta. Kolmas, ns. yöpakkashallitus (1958), joutui varsin nopeasti eroamaan, mutta sekin osoitti Fagerholmin rohkeuden. Sitä paitsi kokeilu oli varmasti hyödyksi maan ulkopoliittista liikkumavaraa luotaessa.

Erikoinen episodi koettiin vuonna 1968, kun Sdp:n eduskuntaryhmä valitsi vielä kerran Fagerholmin pääministeriehdokkaaksi kysymättä etukäteen hänen itsensä kantaa. Etelästä palattuaan KAF kieltäytyi jyrkästi.
Fagerholm oli henkilönä mutkaton. Hän ei pitänyt muodollisuuksista ja joskus sanoa töräytteli tahdittomastikin - tai liian terävästi.

KAF:n tytär Brita Kekkonen , joka oli naimisissa UKK:n edesmenneen pojan Tanelin kanssa, luonnehti HBL:ssa isäänsä oman aikansa Tarja Haloseksi . Ainakin tietty maanläheisyys, muodollisuuksien välttely ja tavallisen työläisperheen tausta ovat heissä yhteistä.

Kun Sauli Niinistö kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta, hän luonnehti itseään puolivallattomaksi leskimieheksi. Kapakoissa viihtyvä, teatterista ja pasianssin peluusta pitävä KAF oli omalla tavallaan puolivallaton puhemies.

Fagerholm muistetaan erinomaisesta huumorintajustaan. Viinakauppiaana hän esimerkiksi tiesi, että liika on liikaa, mutta kohtuus on yleensä liian vähän. Muistelmien kirjoittamisessa Fagerholm sanoi olevan muun muassa se vaikeus, ettei muista mitään.

KAF kuoli 22.5.1984, vain muutama kuukausi puolisonsa Judithin poismenon jälkeen.
P.S.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja avasi odotetusti Sdp:n puheenjohtajapelin. Aivan samoin kuin hän ei ole poliittisissa linjauksissaan rähmällään mihinkään suuntaan Tuomioja osoitti itsellisyytensä myös ilmoittaessaan ryhtymisestä puheenjohtajaehdokkaaksi.

Kun Sdp:n puolueosastoissa mietitään parhaillaan puoluekokousehdokkaita, esiintulon aikataulu oli perusteltu.

Entä mitä on sanottava Johannes Koskisesta ja kumppaneista, jotka ovat naulinneet mahdollisen ehdokkuutensa Paavo Lipposen aikatauluun ja ratkaisuun? Ei tällainen kuikuilu ainakaan kovin suurta johtajuutta osoita.

Jos Lipponen lähtee kisaan, edessä on linjavaali. Niinpä tilanteen "tarkkailijoita" ja "peesaajia", jotka eivät vielä kerro omaa suosikkiaan, riittää tunnetun "työväennenän" haltijasta Pertti Paasiosta lähtien.

Aimo Massinen
Turun Sanomien päätoimittaja

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.