Harri Holkerin kolumni 4.1.2002:
YK:n suurin operaatio

Afganistania voi monella perusteella kutsua Jumalan hylkäämäksi maailmankolkaksi. Silti juuri siellä, tai ehkä juuri siksi, islamilainen fundamentalismi sai Jumalan tahtoon vedoten aivan viime aikoihin asti tehdä, mitä tahtoi. 25 miljoonaa ihmistä oli alistettuna mitä törkeimmille ihmisoikeusloukkauksille.

Vaikka Yhdysvallat vielä moukaroi päätekijöiden oletettuja olinpaikkoja, maassa on kuitenkin jo alkanut uusi aika. Maailman yleinen mielipide, joka suurin epäilyin suhtautui sotilaallisen voiman käyttöön, myöntää nyt sen, että ainakin ihmisoikeustilanne on kohentunut.
Monet asiat Afganistanissa näyttävät nyt saavan uuden kehityssuunnan. Mutta millaisia tuloksia sitten voidaan odottaa? Täysin selvää on, että ilman kansainvälisen yhteisön eli käytännössä YK:n mittavaa avustustoimintaa ei maa rauhoitu eikä kehitys pääse edes alkuun.

Oletetaan, että terrorismin vastainen toiminta tuottaa sen tuloksen, että al-Qaida -järjestö ja sen taustavoimat pystytään eristämään. Silti tarvitaan varsin suurimuotoinen rauhanturvaoperaatio, jonka rinnalla monet muut YK:n väliinmenot ovat olleet pelkkiä huviretkiä.

Kun uusi vuosi alkoi, saapui pääkaupunkiin Kabuliin upseeriryhmä, joka valmistelee kansainvälisten rauhanturvaajien tuloa maahan. Tuohon noin 4 500 miehen joukkoon antanee eduskunta ensi viikolla luvan lähettää meiltä puolisensataa suomalaista.

Pantakoon merkille, että rauhanturvaajia tulee johtamaan kenraali Britanniasta, maasta, joka alusta alkaen on antanut varauksettomimman tuen USA:n terrorisminvastaisille voimatoimille. Varsinaisiin sotilaallisiin iskuihinsa eivät amerikkalaiset silti ole liittolaisiaan juurikaan mukaan ottaneet, ilmeisesti operaatioiden yhtenäisen komentojärjestelmän säilyttääkseen.

Nyt ollaan taitekohdassa. USA käy vielä sotaa Afganistanissa ja muu maailma ryhtyy siellä Britannian johdolla turvaamaan rauhaa. Siniset kypärät tulevat paikalle taatakseen uudelle hallitukselle työrauhan ja pitääkseen vain vaivoin keskenään toimeen tulevat eri afgaaniryhmät jonkinlaisessa sovussa.
Rauhan turvaamisesta on vielä matkaa rauhan rakentamiseen. Se tulee olemaan YK:n päätehtävä maassa, jonka viime vuosikymmenten historia ei rauhaa tunne. On ilmeistä, että parhaillaan ollaan synnyttämässä kaikkien aikojen suurinta humanitaarista avustusohjelmaa.

Afganistan on aina ollut köyhä ja rikkirevitty. Ilman Neuvostoliiton hyökkäystä maahan ja myöhempiä talibanien aiheuttamia tuhojakin sen väestön taloudelliset ja sosiaaliset lähtökohdat ovat olleet erittäin huonot.

Kurjuuden astetta voi esitellä pitkästi ja monella mittarilla. Yksi on naisten ja lasten asema. Maassa lapsikuolleisuus on 16,5 prosenttia. Kuolleisuus synnytyksessä on 1 700 jokaista 100 000 kohden, mikä merkitsee sitä, että keskimäärin puolen tunnin välein kuolee yksi syntymässä oleva lapsi. Todennäköisyys, että lapsi kuolee ennen viidettä ikävuottaan on 25,7 prosenttia. Lääkäreitä on yksi noin 50 000 afgaania varten. Pojista 32 prosenttia pääsee kouluun, tytöistä 8 prosenttia.
Kansainvälistä apua on kesän kuivasta kuumuudesta ja lumisen talven kovista pakkasista kärsivään Afganistaniin yritetty toimittaa jo pitkään. Mutta viimeisimmäksi talibanit estivät avun täysimittaisen perillemenon.

Tämän talven ankaruuteen on saatu apua enemmän kuin koskaan ennen ja nyt se myös menee paremmin perille. Huolimatta suunnattomista vaikeuksista YK:n ruokajärjestö (WFP) sanoo päättyneen joulukuun aikana toimittaneensa ennennäkemättömät 114 000 tonnia ruoka-apua. Yhtenä suurista hätäohjelmista on parhaillaan starttaamassa rokotekampanja maan vaarallisinta lastensairautta, tuhkarokkoa vastaan.

Pakolaisvirrat ovat kääntyneet kotiinpäin, mutta uuden elämän taloudellista pohjaa ei useinkaan ole. Kaikesta on pula ja kaikissa tavallisen kansan kärsimyksissä yrittää muu maailma päästä apuun.
Mutta auttamisessa on myös omat vaaransa. Nyt kerrotaan jo, että unikonviljelijät ovat palaamassa elinkeinonsa pariin. Siis tuottamaan markkinoille oopiumia, joko sellaisenaan huumeena käytettäväksi tai vielä kovemmiksi myrkyiksi jalostettavaksi.

Joutuuko YK nyt voimattomana katselemaan, kuinka sen työ ihmisoikeuksien puolesta kääntyy osin sitä itseään vastaan?

Harri Holkeri
Valtioneuvos

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.