DDR muutti Lahteen

Mitä tulee, kun yhdistetään brezhneviläinen johtamistapa ja itäsaksalainen urheilulääketiede. Suomen Hiihtoliitto tietenkin.

Miksi Lahden hiihtostadion on saanut Suomessa samanlaisen sädekehän kuin Leninin mausoleum Punaisella torilla. Siksi, että suomalaiset poliitikot ovat sotkeneet itsensä ja veronmaksajien rahoja urheiluun. Lahti on niin tärkeä kunnian kenttä, että kisat hankittiin hieman kyseenalaisin konstein.

Suomessa luullaan, että Suomi edelleen hiihdetään tai juostaan maailman tietoisuuteen. Ikävä kyllä väittämä on tullut todistetuksi. Sopivan brezhneviläinen kisaohjelma, paljon joukkuekisoja ja perinteisen tyylin hiihtomatkoja, ja harppisaksalainen lääketiede auttavat otsikoihin heti kilpailujen tauottua ja uudelleen doping-testien jälkeen.
Urheilussa Suomi on jakautunut nykyaikaan ja puusuksikauteen. Raja kulkee hiihtoliiton johtajien, lääkäreiden, valmentajien ja hiihtäjien aivojen keskeltä.

Hiihtäjät ovat yrittäjiä, tietämys on huippuluokkaa ja tukijat ammattilaisia. Rahastus ja hiihtäminen osataan. Hiihtoliitossa käsitys oikeasta ja väärästä on kieroutunut.

Hiihdossa toimitaan kuin DDR:ssä konsanaan. Kaikki on sallittua mikä pystytään peittämään. Tärkeintä on menestys, ei sen hinta.

Sivistysvaltiossa, sellainen Suomi Hiihtoliitosta huolimatta on, arvoilla ja etiikalla on merkityksensä. Hiihtoliitto on kääntynyt sisäsiittoiseksi, itseriittoiseksi ja suljetuksi urheiluyhteisöksi. Eurooppa ei ole yhtä kuin Lahden kisamonttu eikä Amerikka ole Intiaanikukkula.
Presidentti Mauno Koivisto kummasteli joskus sitä, että urheiluun sotketaan niin paljon kansallistunnetta. Siinä oli piikkiä poliitikoille, tiedotusvälineille ja urheiluyleisölle.

Urheilujohtajana toimiva poliitikko saa julkisuutta, jossa voi hehkuttaa suomalaisuutta tarvitsematta selitellä veronkorotuksia toimittajille.

Nyt on toisin. Ministeri Suvi Lindenin pitäisi keskeyttää verovarojen maksatus Hiihtoliitolle. Saattaisi saada ministerikin hieman sädekehää, koska on kotoisin samoilta leveyksiltä kuin useimmat kärkikaartin mieshiihtäjät.

Tiedotusvälineiden vastuulla on kaivaa ja kertoa totuus, millaisia hemohemmoja laduilla lykkii veronmaksajien voitelemina. Ikävän uutisen kertominen on lähempänä tiedotusvälineiden tehtävää kuin kansallistunteen lämmittely epäonnistuneissa hiihtokisoissa.

Urheilun seuraajien olisi myös havahduttava. On hienoa, että suomalainen voittaa. Se on eri asia kuin Suomen voitto.

Urheiluyleisön on tunnustettava, että myös se on maailman mukana muuttunut. Isometsän, Immosen, Mäntyrannan tai Teurajärven voitoissa ei tärkeintä aina ole se voitto vaan se, että voittajan nimi on kupongissa..
Hiihtoliitto elää nyt kurimuksessa, johon se on itsensä sokeasti ajanut. Totuuden säästeliäs käyttö johtaa usein romahdukseen kuten nyt. Kulissit murtuvat ja uusia rakennetaan. Urheilu on ja pysyy suomalaisille läheisenä.

Doping-katastrofi oli jälleen muistutus siitä, että urheilu on liiketoimintaa, jossa uusia keinoja keksitään kiellettyjen tilalle tai peittämiseksi.

Tähän on tultu, Urheilu on riskinottoa. Viimeistä doping-käryä ei tule. Ennen oli toisin. Muistaakseni yksikään suomalainen mieshiihtäjä ei kärynnyt Moskovan kisoissa 1980.

Kun Suomi, Hiihtoliitosta huolimatta, on sivistysvaltio, Suomi menee tämän yli. Annetaan urheilulle se asema, joka urheilulle kuuluu. Suomi piirretään kartalle aivan muilla keinoilla kuin veriplasmalla.