Ulkoministerit Powell ja Ivanov
rakensivat yhteisymmärrystä

Keskinäisellä ärhentelyllä suhteensa presidentti George W. Bushin valtakaudella aloittaneet Yhdysvallat ja Venäjä näyttivät viikonloppuna ottavan ensimmäiset sovinnonaskeleet, kun ulkoministerit Colin Powell ja Igor Ivanov tapasivat toisensa lauantaina Kairossa.

Molemmat osapuolet kiittelivät ensitapaamista lämpimäksi ja onnistuneeksi. Käytännössä eniten edistystä saavutettiin maiden suhteita rasittavassa kiistassa Yhdysvaltain suunnittelemasta ohjuspuolustusjärjestelmästä. Ivanov esitteli Powellille Venäjän jo pari päivää aiemmin Naton pääsihteerille George Robertsonille Moskovassa tarjoamaa omaa vastaehdotustaan eurooppalaiseksi ohjuskilveksi. Maat sopivat asiantuntijaryhmien kutsumisesta koolle selvittelemään molempia ehdotuksia.

Kairon tapaaminen viittasi näin siihen, että sekä Yhdysvallat että Venäjä näkevät nyt mahdolliseksi saavuttaa ohjuspuolustuksesta jonkinlaisen kompromissin, jossa maiden vuonna 1972 solmimaa ABM-ohjustorjuntasopimusta venytetään yhteisesti kattamaan Yhdysvaltain nyt kaavailemat ohjuskilpihankkeet. Se olisikin erittäin tervetullut vaihtoehto yksipuolisille toimille asiassa.

Yhteisymmärryksen syntyä ovat saattaneet auttaa tuoreet tiedot, joiden mukaan Irakin johtaja Saddam Hussein olisi jälleen vakavasti yrittämässä paitsi kemiallisten ja biologisten myös ydinaseiden kehittämistä. Vaikka Venäjä suhtautuikin torjuvasti Yhdysvaltain ja Britannian äskettäisiin ilmaiskuihin Irakia vastaan, ei joukkotuhoaseilla varustettu Saddam ole myöskään Venäjälle mieluinen tulevaisuudenkuva. Puolittainen pääsy mukaan ohjuskilpihankkeisiin saattaa näin ollen kiinnostaa nyttemmin myös Moskovaa.

Tiiviimpi turvallisuusyhteistyö on Yhdysvaltain ja Venäjän välillä mahdollista lähiaikoina myös siksi, että maiden suhteita pitkään rasittanut erilainen suhtautuminen Serbiaan ja sen johtajaan Slobodan Miloseviciin on poistunut päiväjärjestyksestä Milosevicin menetettyä viime syksynä valtansa Belgradissa. Milosevicin kaltaisesta riippakivestä vapautuminen antaa ainakin periaatteessa Moskovalle mahdollisuuden lähentyä Washingtonia ilman pelkoa kasvojen menetyksestä.

Silti Powellin ja Ivanovin tapaamisesta ei kannata vielä vetää kovin ruusuisia johtopäätöksiä siitä, miten Yhdysvaltain ja Venäjän välit kehittyvät presidentti Bushin virkakaudella. Yhdysvaltain ulkoministeriö edustaa Venäjä-politiikassaan perinteisesti huomattavasti sovinnollisempaa linjaa kuin esimerkiksi puolustusministeriö Pentagon, jolle Bush on tähänastisten merkkien valossa antamassa poikkeuksellisen runsaasti painoarvoa hallinnossaan.

Paljon riippuu myös siitä, kuinka suuren vaikutusvallan ulkoministeri Powell uuden presidentin hallinnossa hankkii. Powellin älykkyys ja charmi voivat tuoda Yhdysvalloille huomattavia diplomaattisia voittoja lähivuosina, ellei hän sitä ennen joudu hallituksen sisällä kovanaamaisempaa voimapolitiikkaa kannattavan siiven jyräämäksi.