Veli Junttila Suomi 1951 -kolumni:
Luiron pitkä lento

Maaliskuun 1951 alussa suomalainen Tauno Luiro nousi mäkihypyn tähtenä maailmanmaineeseen. Ounasvaaran Hiihtoseuraa edustanut 19-vuotias Luiro hyppäsi Saksan Oberstdorfin suurmäessä maailmanennätyksen, 139 metriä.

Luiro voitti ylivoimaisesti nelipäiväisen kilpailun, hänen hyppyjensä keskipituus oli 128 metriä. Luiron pituusennätyksen rikkoi vasta kymmenen vuotta myöhemmin Jugoslavian Joze Slibar, 141 metriä. Ennen Luiroa pituusennätystä vuodelta 1950 - neljä metriä lyhyempi eli 135 metriä - oli pitänyt ruotsalainen Dan Netzell.

Joissakin tilastoissa Luiron lasketaan parantaneen ennätystä peräti 19 metrillä. Silloin vertailukohteena Sveitsin Fritz Tshannen, joka hyppäsi 120 metriä vuonna 1948 Planicassa.

Myöhempinä vuosina pituusennätyksiä tehtailivat suomalaiset Matti Nykänen, 191 m, Planica 1985 ja ensimmäisenä 200 metrin haamurajan ylittänyt Toni Nieminen, 203 m, Planica 1994.

Turun Sanomain uutisessa kerrottiin, että 1951 Oberstdorfin kilpailuissa - päinvastoin kuin tavallisissa - ei annettu tyylipisteitä, vaan hyppyjen pituudet ratkaisivat sijoituksen. Uutisen mukaan komeettamaisesti huipulle noussut Luiro oli harrastanut mäkihyppyä vasta neljä vuotta. -Tämä tarkoittaa kilpaurheilua. Luiron kerrotaan aloittaneen hyppäämisen jo 8-vuotiaana - aitan katolta.

Luiro sairasti jo voittonsa hetkellä vaikeaa sokeritautia. Hänet kaatoi 23-vuotiaana ja lopullisesti keuhkotuberkuloosi.

Talvilajien kisaselostuksissa talvella 1951 toistuivat myös nimet Eero Kolehmainen, Heikki Hasu, Kalevi Mononen, Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen.

Veikko Hakulisesta tuli suuri kansainvälinen nimi vasta vuotta myöhemmin VI talviolympialaisissa helmikuussa 1952 Oslossa.

Toinen vielä suurempi tapahtuma johon valmistauduttiin kuumeisesti oli XV olympiakisat heinä-elokuussa 1952 Helsingissä. Vuonna 1951 suuri juoksija Emil Zatopek kasvatti niihin mainettaan mm. rikkomalla kaksi Viljo Heinon maailmanennätystä.

Muissa lajeissa alkoivat 50 vuotta sitten toistua otsikoissa mm. melonnassa Sylvi Saimon ja ammunnassa Pentti Linnosvuon nimet.

Talvella 1951 Turussakin valmistauduttiin kesän 1952 olympialaisiin. Kisat olivat Helsingissä, mutta Turku odotti joitakin karsinta- ja harjoitusotteluita.

Näistä otteluista ei paljon kostuttu, tärkeintä oli valmistautua kisaturistien vastaanottamiseen. Olihan maan vanhimmalla kaupungilla linnoineen tuomiokirkkoineen oma vetovoimansa, jota Turun matkailuihmiset valmistautuivat markkinoimaan.

Suomeen odotettiin kisojen aikana jopa kymmeniä tuhansia ulkomaisia autoja ja siksi ainakin valtaväyliä oli kunnostettava.

Katujen ja teiden parantamiseksi vetosi peräti kunnallispormestari Tauno Saarinen Turun Sanomissa maaliskuun 1951 alussa.

Hän mainitsi erikoisesti kaupunkiin johtavat tiet, Uudenmaankadun, Kaskenkadun, Iso-Hämeenkadun ja Aningaistenkadun, lisäksi kauppatorille, asemalle, tuomikirkkoon sekä urheilupuistoon johtavat kadut sekä Ruissalon ja lentokentän tieyhteydet.

Pormestari antoi lausunnon myös Turun tavanomaisista katunäkymistä: "monet rakennukset ovat olleet jo ehkä parikymmentä vuotta maalaamatta, maali on lohkeillut ja rapissut seinistä, räystäät ja syöksytorvet ovat pudonneet, ikkunalaudat ovat mustuneet ja lohkeilleet, lankkuaidat ovat täynnä reikiä, jonka lisäksi ne ovat painuneet vinoiksi ja mutkallisiksi, ja portit ovat pudonneet saranoistaan tai joutuneet muuten rempalleen."

Pormestari vaati, että ainakin em. katujen ja teiden varsien rakennukset ainakin julkisivultaan korjataan ja maalataan. Samoin on paranneltava Aurajokivarren julkisivut Kirkko- ja Martinsiltojen välisellä alueella.

Saarinen huomautti myös, että muitakin alueita ja rakennuksia tulee siistiä, koska vieraat luonnollisesti poikkeavat myös syrjään valtaväylistä.

Tällaiset ohjeet tuovat mieleen venäläisen ruhtinas Potemkinin kulissit 1700-luvulla. 50 vuotta sitten oli kysymys myös maalien ja korjausmateriaalien puutteesta, muistuttivat kiinteistöjen omistajat. Samat herrat muistuttivat pormestarille myös, että kiinteistöjä ei ole varaa kunnostaa vuokratason alhaisuuden vuoksi.

Ennen vanhaa yhteiskunnallinen kuri oli nykyistä kovempi. Pormestari vaati kiinteistönomistajien ryhtyvän korjaustöihin, jotta maistraatin ei tarvitse turvautua pakkomääräyksiin.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.