Pääkirjoitus 25.2. 2001:
Köyhyyden vähentämisestä kehitysyhteistyön päätavoite

Ristit kenialaisella lasten hautausmaalla kertovat, että aids on yksi kehitysyhteistyön suurista haasteista.
Ristit kenialaisella lasten hautausmaalla kertovat, että aids on yksi kehitysyhteistyön suurista haasteista.

Hallitus löi viime torstaina lukkoon ne suuntaviivat, joiden mukaan Suomen kehitysmaapolitiikkaa lähivuosina toteutetaan. Uusi linjaus ei tuo Suomen harjoittamaan kehitysyhteistyöhön järisyttäviä muutoksia. Tempoilu ei kehitysyhteistyöhön soveltuisikaan, sillä kysymys on pitkistä prosesseista.

Uuden periaatepäätöksen mukaan Suomen kehitysyhteistyö keskittyy yhä selkeämmin köyhyyden vähentämiseen. Apu kanavoidaan Lipposen hallituksen ohjelman mukaisesti kaikkein köyhimpiin maihin sekä väestöryhmiin. Tehokkuuden parantamiseksi myös kehitysohjelmia harvennetaan ja laajennetaan, mikä on epäilemättä järkevää.

Uudistuksen myötä jotkut jo pitkään Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kohteina olleet maat putoavat listalta pois. Tällaisia ovat esimerkiksi Egypti, Namibia ja Peru. Kehitysavun suuntauksessa otetaan yhä enemmän huomioon se, millainen kehitystahto kohdemaassa vallitsee ja millaiset kehitysyhteistyön tuloksellisuuden edellytykset ylipäätään ovat. Näiden tunnusmerkkien mukaan muun muassa Mosambik ja Vietnam ovat vahvoilla.

Yksittäisistä kehitysyhteistyön haasteista nousee esille aidsin torjunta. Aids on vakavin ongelma juuri Afrikan köyhissä maissa, joissa taudin pelätään surmaavan jopa puolet nyt elävistä nuorista. Aids uhkaakin romahduttaa näiden maiden talouden ja tuhota koko yhteiskunnan. Aidsin nujertamisen, jos minkään pitäisikin kuulua kehitysyhteistyön tärkeimpiin päämääriin.

Köyhyyden vähentämisen ohella kehitysyhteistyön tavoitteina säilyvät ympäristöuhkien torjuminen sekä tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistäminen. Nämä tavoitteet ovat samoja, joita Suomella on monenkeskisessä kehitysyhteistyössä YK:n ja EU:n puitteissa.

Suomen kehitysyhteistyön tehostaminen on tärkeätä jo sinänsä, mutta se on välttämätöntä myös siksi, että taloudelliset resurssit ovat suhteellisen vähäiset. Kehitysyhteistyöhön on budjetoitu kuluvalle vuodelle 0,34 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä jää huimasti jälkeen YK:n suosittamasta 0,7 prosentista.

Suomi joutuu häpeään kehitysapunsa vuoksi myös pohjoismaisessa seurassa, sillä niin Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassakin apu yltää YK:n suosituksen tasolle. Hallituksen päätöksen mukaan Suomi tavoittelee YK:n asettamaa tasoa taloudellisen tilanteen niin salliessa. Ainakin valtiovarainministeri Sauli Niinistö näyttää ajattelevan, että taloudellinen tilanne ei ole koskaan niin hyvä, että se sallisi kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamisen sille tasolle, jolle kansainvälisen vastuunsa tuntevat maat ovat sen nostaneet.