Aimo Massisen kolumni Päivän pistot:
Kiitos Jari, kiitos!

Hiihdon MM-kisat Lahdessa on ollut jälleen suuri menestys. Suomi on taas piikitetty maailman kartalle.

Ilman Jari Isometsän päivän pistoja maamme ei olisi koskaan saanut yhtä laajaa julkisuutta maailmalla. Suomi ei ole ehkä suuri urheilumaa, mutta me olemme ainakin kemiallisen valmennuksen edelläkävijä.

Kiitos Jari, kiitos! Kiitos myös hiihtoliiton johdolle, joka on jälleen pihalla kuin lintulauta. Siellä ei kukaan taaskaan tiedä mistään mitään - ja niin on hyvä. Hiihtoliitossa puuhataankin nyt korkeampaa promillerajaa niille rattijuopoille, joilla on luontaisesti korkeat alkoholiarvot.

Jari Isometsä on viimeinkin päässyt sinne mihin hän on koko ikänsä tähdännyt, maailmantähdeksi. Hän onkin nauttinut julkisuuden valokeilasta täysin siemauksin ensimmäisestä lehdistötilaisuudesta lähtien.

Lähes 1,8 miljoonaa televisiokatsojaa odotti katumusta ja nöyrää anteeksipyyntöä Suomen urheilua rakastavan kansan puolesta. Mutta me saimme nähdä itsetuntoa täynnä olevan, lähes ylimielisen Jari Isometsän, joka ei ollut tehnyt mielestään mitään väärää. Vain säännöt olivat väärät!

Näinhän se on. Kun on reilu, rehellinen Lapin jätkä ja vieläpä kepulainen, silloin ei yksinkertaisesti voi olla väärässä.

Isometsä on loistava markkinointimies. Tämä karpaasi osaa varsinkin itsensä markkinoinnin taidon. Hän hallitsee draaman tajun. Dramaattiseen tiedotustilaisuuteenkin hän marssitti mukaan vaimonsa Johannan , jonka kyyneleinen olemus oli tarkoitettu huolehtimaan pehmopuolesta.

Isometsät suunnittelevat nyt parin kuukauden kuherruslomaa maailmalla, jossa pannaan tilaukseen myös Eetulle pikkusisko tai veli.

Onnea, Jari ja Johanna, onnea!

Vaikka Jarilla on reteet puheet, Isometsän henkilökohtaiset hiihtosaavutukset (yksi MM-pronssi) yltävät jonnekin Pirkko Määtän ja Senja Pusulan tasolle.

Lahdessa menestyksen esti esimerkiksi Esko Aho , joka Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) hallituksessa oli hyväksymässä hiihtäjien veren korkeimman sallitun Hb-arvon laskun 185:stä 175:een. Ehkä Aho ajatteli hajamielisesti vain niitä pyöräilijöitä, jotka olivat keinotekoisesti nostattaneet veriarvonsa hengenvaarallisen korkealle ja menehtyneet äkillisesti.

Jos Aho olisi muistanut, että sodassa, rakkaudessa ja urheilussa kaikkien keinojen tulee olla sallittuja, Isometsän tilannekin olisi toinen. Hän olisi nyt juhlittu sankari - tai ainakin sankarivainaja. Mikä voisi olla suomalaiselle urheilijalle uljaampaa kuin kaatua kuolleena ladulle isänmaan puolesta!

FIS:n lääkärit eivät ole näin isänmaallisia. He huolestuivat, kun hiihtäjien veriarvot alkoivat 1990-luvulla kohota alppimajojen "ansiosta" rajusti. Vielä Lahden MM-kisoissa 1989 mieshiihtäjien Hb-keskiarvo oli 145 ja korkein arvo 165.

Vilpitön Isometsä tietää kuitenkin rehellisesti, että piikitetyllä plasmalääkkeellä ei voi kohottaa suorituksen tasoa ja alppimajathan ovat sallittuja.

FIS:n lääketieteellisen komitean suomalaisjäsen Tapio Videman väitti Hesarissa epäisänmaallisesti, että Hemohes-plasmalääkkeellä on myös suoritusta parantavia vaikutuksia. Näin voidaan parantaa verenkiertoa lihaksistoon. Lääke laskee veren viskositeettia, sisäistä kitkaa, jolloin maksimaalinen hapenottokyky nousee selvästi.

Jari Isometsän uho vain voimistuu päivä päivältä. Hän on palkannut huippujuristi Ari Huhtamäen saadakseen perutuksi kilpailukieltonsa.

Isometsä tähtää nyt ensi vuoden Salt Lake Cityn olympialaisiin. Päätös uran lopettamisesta jäi vain hetkellisen masennuksen mittaiseksi.

Kiitos Jari, kiitos! Näin Suomi säilyy maailman kartalla ja doping-keskustelun valokeilassa kauan. Ja kun piikittäjät pidetään piilossa, huhumyllyssä pysyy "The Finnish Doping Skiteam" kokonaisuudessaan.

Eipä silti, kyllä Jarille löytyisi muitakin kuin hiihtäjän töitä. Tarjouksia on kuulemma kosolti jo tullutkin.

Minusta hiihtoliitto tekisi viisaasti, jos se palkkaisi Isometsän toukokuussa 43 vuotta täyttävän Harri Kirvesniemen valmentajaksi. Näin saataisiin pidetyksi yksi hiihtäjä maailman huipulla vanhuuseläkkeelle saakka.

Jos Jari Isometsä kaikesta huolimatta joutuu lopettamaan doping-uransa, hiihtoliiton pitäisi jotenkin osoittaa kiitollisuuttaan tälle Lapin jätkälle, rehelliselle doping-sankarillemme. Voitaisiinko Salpausselän kaikki kisat ristiä tämän jälkeen "Jari Isometsän dopingin muistokisoiksi"?

Kiitos Jari, kiitos kaikesta - ja varsinkin rehdeistä paskapuheistasi.
Kirjoittaja on Turun Sanomain päätoimittaja,