Pääkirjoitus 22.2.2001:
Heikkenevä turvallisuustilanne
iso haaste Belgradin hallitukselle

Kosovon rauhanturvaajia syytetään pehmeydestä albaaniradikaaleja kohtaan.
Kosovon rauhanturvaajia syytetään pehmeydestä albaaniradikaaleja kohtaan.

Toiveet siitä, että vallanvaihto Jugoslaviassa olisi tuonut vakautta myös Kosovoon ja muille albaanialueille, ovat osoittautuneet perusteettomiksi. Päinvastoin tilanne Kosovossa on kiristynyt ja eri kansanryhmien vastakohtaisuudet jyrkentyneet. Hyökkäysten ja pommi-iskujen kohteiksi ovat joutuneet vuorostaan serbit, joille Milosevicin terrorisoimat albaanit nyt kostavat. Näin ollen rauhanturvaajien nopea vetäminen pois Kosovosta ei ole mahdollista, kuten Jugoslaviassa pistäytynyt ulkoministeri Erkki Tuomiojakin sai havaita.

Alueen levottomuudet johtuvat paljolti albaanisissien pyrkimyksestä liittää Serbian ja Kosovon rajalla sijaitseva Presevon albaanienemmistöinen laakso Kosovoon, jonka albaanit uskovat itsenäistyvän ennen pitkää. Serbiaan kuuluvan laakson erottaa Kosovosta viiden kilometrin levyinen demilitarisoitu rajavyöhyke, joka tarjoaa hyvän tukialueen sisseille. Täältä sissit iskevät lähes päivittäin eri serbikohteisiin.

Jugoslavia ei suostu alueen liittämiseen Kosovoon. Se on esittänyt oman suunnitelmansa ongelman ratkaisemiseksi. Siihen kuuluu muun muassa Presevon laakson demilitarisointi ja turvallisuusvyöhykkeen poistaminen.

Jugoslavia on myös syyttänyt Kosovossa olevia Nato-johtoisia rauhanturvajoukkoja liiallisesta pehmeydestä albaanien ääriaineksia kohtaan. Syytökset siitä, että Kfor-joukkojen leväperäisyys mahdollistaa sissien pääsyn Kosovoon, tuntuvat kuitenkin kohtuuttomilta. Rauhanturvaajia ei yksinkertaisesti ole riittävästi, jotta rajavalvonta saataisiin pitäväksi.

Nato on syystäkin huolissaan, että levottomuudet leviävät Kosovon rajaseuduilta muualle Jugoslaviaan, ellei sissien toimintaa voida estää. Viime päivien tapahtumat osoittavat, että sissitoiminta on jo levinnyt myös Makedoniaan, joka on pyytänyt rauhanturvaajia tehostamaan rajavalvontaa.

Rajavalvonta ei kuitenkaan ongelmaa ratkaise sen paremmin kuin sotilaalliset toimetkaan. Ainoa järkevä tie ratkaisuun ovat neuvottelut, joita Jugoslavian johto on albaaneille tarjonnut. Myös Nato, EU ja YK ovat yhdistäneet voimansa tilanteen rauhoittamiseksi.

Belgradin hallituksen ahdinkoa lisää se, että nyt myös Montenegro pyrkii yhä päättäväisemmin eroon liittovaltiosta. Montenegron parlamentti on juuri hyväksynyt säännöt itsenäisyydestä järjestettävälle kansanäänestykselle. Liittovaltion uutta johtoa maan sirpaloituminen ei miellytä. Myös Montenegrossa suuri osa väestöstä haluaisi ainakin jonkinlaisen yhteyden Serbiaan säilyvän. Montenegron itsenäistymispyrkimykset saattavat pahimmassa tapauksessa purkautua muutaman kuukauden sisällä väkivallaksi.

Demokratiauudistuksen parissa työskentelevälle Jugoslavian hallitukselle tilanne liittovaltion alueella asettaa kovia haasteita. Ellei hallitus pysty nopeisiin ratkaisuihin, tapahtumat uhkaavat karata sen käsistä.