Pääkirjoitus 18.2.
Euromaiden umts-ahneus järsii
yhteisön kilpailukyvyn perusteita

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat rahastaneet tähtitieteellisiä summia kolmannen sukupolven matkaviestintoimiluvista piittaamatta lainkaan, mihin pohjaton ahneus johtaa. Keskeisen infrastruktuurin ylihinnoittelu murentaa kohtalokkaalla tavalla EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn perusteita.

Teleoperaattorit ovat hankkineet EU-maiden kansallisia umts-lupia parina viime vuonna verissä päin kilpaillen. Rahaa niihin on uponnut kaikkiaan 700 - 800 miljardia markkaa. Eikä sillä ole ostettu vasta kuin ylettömän optimistisia odotusarvoja. Pystyäkseen hyödyntämään lisenssejä teleyritykset joutuvat investoimaan verkkojen rakentamiseen ainakin 600 miljardia markkaa.

Näin valtaisten summien edessä jopa alan jättiläiset ovat alkaneet horjua. Deutsche Telekomin ja British Telecomin markkina-arvot puolittuivat viime vuonna. Mittaluokkaa pienemmän Soneran huippupörssiarvosta on sulanut pois 80 prosenttia, eikä tuloskuntokaan ole enää entisensä. Samaan aikaan Soneralle 21,4 miljardia markkaa maksaneen Saksan umts-lisenssin käypä arvo on pudonnut puoleen.

Ylisuurten investointien aiheuttama velkaantuminen on pudottanut teleyhtiöiden luottokelpoisuutta ja saanut rahoittajat varuilleen. Pahimmassa tapauksessa pääomia ei enää herukaan itse umts-verkkojen rakentamiseen. Jääkö operaattoreille silloin muuta vaihtoehtoa kuin panna nykyiset gsm:n käyttäjät maksumiehiksi.

Vaikeuksien varjostaman teleteollisuuden oma valinta on tietysti ollut kilpailla itsensä lisenssihuutokaupoissa henki hieveriin. Miljardeja on syydetty liiketoimintaan, jonka kannattavuudesta on pystytty laatimaan korkeintaan suuntaa-antavia laskelmia.

Jos pää oikein pahasti tulee vetävän käteen, rytäkkä voi heiluttaa paitsi operaattoreita myös rahalaitoksia, sijoittajia ja jopa eurovaluutan arvoa. Viime kädessä uhattuna on koko EU-alueen kilpailukyky, jota on pyritty vahvistamaan juuri uuteen informaatioteknologiaan panostamalla.

EU päätti Lissabonin huippukokouksessa viime keväänä tehdä unionista kymmenessä vuodessa maailman kilpailukykyisimmän tietoyhteiskunnan. Tavoite on hieno, ylevä ja kannatettava; vahinko vain, että jäsenvaltioiden toimet telemarkkinoilla eivät ole sitä edistäneet, vaan päinvastoin.

Ahneuksissaan julkinen valta on Suomea ja Ruotsia lukuunottamatta vaikeuttanut uuden viestintätekniikan käyttöön ottoa. Rahastuksessa ovat kunnostautuneet erityisesti EU:n mahtivallat Saksa, Iso-Britannia, Italia ja Ranska.

Umts-taajuuksien huutokauppa taloudellisine taakkoineen hidastaa tietoyhteiskunnalle elintärkeiden perusvalmiuksien rakentamista ja nostaa niiden omaksumisen kynnystä kansalaisten keskuudessa. Tällä menolla on turha odottaa, että EU:sta ikinä kehittyy maailman johtava tietoyhteiskunta. Potin vievät Japanin kaltaiset, markkinoiden avoimuutta suosivat maat, joiden matkaviestintäyritysten kannattavuutta eivät lisenssimaksut rasita.

Myös Brysselissä on ilmeisesti havahduttu käytännön ja tavoitteiden räikeään ristiriitaan. Kehitys ei ole sujunut toivotulla tavalla. Tilannetta tarkastellaan uudestaan Tukholman huippukokouksessa maaliskuun jälkipuolella.

Ylevillä julkilausumilla ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista. Tarvitaan kaikkia jäsenmaita sitova suunnitelma siitä, miten valtioiden umts-huutokaupoissa perimät toimilupamiljardit palautetaan ja taajuuksien jaossa päästään aitoon kilpailuun.

Sekä kokouksen isäntämaa että Suomi voivat varmaan tarjota käytännön kysymyksissä viestintäpoliittista asiantuntemustaan.