Kolumni Päivän pistot/Aimo Massinen
Ylekin kumartaa Nokialle

Suomessa vallitsee käsittämätön Nokia-hurmos, joka syrjäyttää kaikki muut arvot. Tähän saakka riippumattomuuttaan varjellut kansallinen Yleisradio-yhtiökin kumartaa nykyään Nokialle.

Nokian edustaja on jo Ylen hallituksessa ja Ylen toimitusjohtaja Arne Wessberg (sd) on puolestaan menossa nyt Nokian hallitukseen. Kun Wessbergillä on jo ennestään Euroopan yleisradioliiton (EBU) työteliäs puheenjohtajuus, Ylen toimitusjohtajan työ jää käytännössä sivutoimeksi.

Linjaan kuuluu, että Ylen uudeksi varatoimitusjohtajaksi nimitettiin Nokian entinen viestintäjohtaja Seppo Härkönen (kesk).

Aivan kuten Sonerankin sekoilut osoittavat, valtionyhtiöt ovat tuuliajolla. Kukaan ei enää katso yhteiskunnan kokonaisedun perään.

Periaatteessa eduskunnan valvonnassa olevan Ylen toimitusjohtajan meno 90-prosenttisesti kansainvälisen pääoman hallussa olevan yhtiön hallitukseen kuitattiin Ylen hallintoneuvostossa lähes ilmoitusasiana, ilman varsinaista päätöksentekoa. Varapuheenjohtaja Jouni Backmanin (sd) esityksestä hallintoneuvosto saa tosin myöhemmin käsiteltäväkseen valmistellun esityksen johtajien sivutoimikäytännöstä.

Juuri kenenkään poliitikon hälytyskellot eivät soi, vaikka Wessbergin ratkaisussa on kysymys periaatteellisesti hyvin merkittävästä linjapäätöksestä. Vain euroedustaja ja entinen Ylen pääjohtaja Reino Paasilinna huomautti varovasti (HS 10.2.), että "tällaisen persoonaunionin kautta tapahtuva sitoutuminen luo varjon Yleisradion puolueettomaan ja riippumattomaan asemaan".

Sen sijaan esimerkiksi kepun varapuheenjohtaja ja Ylen hallintoneuvoston jäsen Maria Kaisa Aula jopa ylpeili TS:n kolumnissaan (9.2.), että Wessbergin ehdokkuus Nokian hallituksessa nostaa Ylen arvostusta!

Tiedä häntä, mutta se on ainakin varmaa, hallituksen jäsenyys nostaa Wessbergin vuosituloja noin puolella miljoonalla markalla, vaikkei optiopottia hallituksen jäsenille järjestettäisikään.

Yle on sitoutettu Nokiaan esimerkiksi digitalisoinnin yhteydessä. Yle tuskin voi vähääkään sivuuttaa tämän merkittävän laitevalmistajan näkemyksiä, kun digitalisoinnin aikataulusta ja sisällöstä lopullisesti päätetään.

Toinen riippuvuustekijä on, että irtisanomiskurimukseen joutuvat Ylen toimittajat tuskin tekevät kovin kriittistä juttua Nokiasta, kun oman työnantajan toimitusjohtaja istuu Nokian hallituksessa. Joka tapauksessa ainakin mielissä ja mielikuvissa Nokia ja Yle verkottuvat toisiinsa.

Jos Ylen hallintoneuvosto olisi tehtäviensä tasalla, se ei sallisi yhtiönsä liukuvan yhden monikansallisen jättiyhtiön holhoukseen. Wessbergin menoa Nokiaan hallintoneuvosto ei tietenkään voi estää, mutta toimitusjohtajan se voisi vapauttaa tehtävästään jo nyt eikä vasta parin vuoden päästä.

Vai onko tarkoitus Ylekin yksityistää?

Sonera olisi kyllä viisainta yksityistää niin pian kuin mahdollista. Kun Sonera toimii globaaleilla markkinoilla, valtionyhtiö on liian riitaisa ja riskialtis kovaan kansainväliseen kilpailuun.

Viime viikkoinakin on nähty, että poliitikot eivät tiedä mitä tekevät. Pääministeri Paavo Lipposen (sd) johtaman hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti aloittaa köyhyysohjelmansa hyväksymällä Soneran johdolle uuden mahdollisuuden miljoonaoptioihin, mutta kun media nosti asiasta kohun, hallitus ottikin namupalan pois.

Ministerit syyttelevät nyt toisiaan, vaikka vikaa on niin sysissä kuin sepissäkin. Ellei Raisio Yhtymää olisi, optiomoraalin rappioennätys olisi nyt joka tapauksessa Soneralla.

Sonera-sekoilu kaatuu tietysti ensisijaisesti liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen (kok) niskaan. Optiopäätös oli kelvottomasti valmisteltu. Hän hyväksyi helpotetun optio-ohjelman vieläpä tilanteessa, jossa Soneran johto kamppailee kriisin keskellä. Umts-kuplakin voi räjähtää käsiin koska tahansa.

Kokoomuksen puheenjohtajaksikin spekuloitu O-P. Heinonen on ilmiselvästi istutettu liian suuriin saappaisiin. Hän on haparoinut päätöksenteossa monta kertaa ennenkin ilman riittävää taustavalmistelua.

Esimerkiksi analogisia city-tv-lupia myöntäessään ministeri ei selvityttänyt hakijayhtiöiden omistussuhteita, vaan teki päätöksensä vastoin hallituksen hyväksymiä periaatteita.

Jos Olli-Pekka Heinonen olisi yhtä ryhdikäs kuin edeltäjänsä Matti Aura (kok), hän jättäisi eronpyyntönsä eikä vain vaikertaisi päätöksenteon vaikeutta.
Kirjoittaja on Turun Sanomain päätoimittaja.