Pääkirjoitus 13.2.2001:
Moitteet Irlannille tuovat EU:lle
enemmän haittaa kuin hyötyä

Irlannin valtiovarainministeri Charlie McCreevy esittelee viime vuoden budjettiaan.
Irlannin valtiovarainministeri Charlie McCreevy esittelee viime vuoden budjettiaan.

Euroopan unioni on vuosien varrella syytänyt kahmalokaupalla erilaisia avustuksia takapajuiselle Irlannille. Nyt, kun huonot ajat ovat enää muisto ja Irlannista on kehkeytynyt taloudellisella mittapuulla unionin mallimaa, samainen EU palkitsee sen antamalla huomautuksen talouden ylikuumenemisesta. Unionissa saa siis menestyä, mutta ei liian hyvin.

EU:n valtiovarainministerien ecofin-neuvosto päätti maanantaina antaa Irlannille ns. suosituksen, koska maan noudattama budjettipolitiikka on nostanut inflaatiota ja heikentänyt siten luottamusta yhteisvaluutta euroon. Suosituksessa, johon sisältyy itse asiassa hyvin vakava varoitus, vaaditaan Irlantia tekemään muutoksia kuluvan vuoden budjettiinsa, johon sisältyvät muun muassa reippaat veronalennukset sekä sosiaalimenojen korotukset.

On totta, että kaksitoista euro-maata on sitoutunut noudattamaan tiukkaa budjettipolitiikkaa euro-alueen taloudellisen vakauden säilyttämiseksi. Irlannin tapauksessa on kyseessä kuitenkin maa, joka lähes kaikkien mittareiden mukaan on hoitanut taloutensa erinomaisesti. Ainoastaan inflaatioluvut ovat suuremmat kuin muilla jäsenmailla, ja nekin kutistumassa. Siten ei ole ihme, että kaikki valtiovarainministerit eivät olleet täysin rinnoin mukana Irlannin tuomitsemisessa.

Irlannin valtiovarainministeri Charlie McCreevy on puolustanut päättäväisesti budjettiaan ja kieltäytynyt tekemästä siihen muutoksia. McCreevyn mielestä EU:n komissio on harrastanut opportunismia ja valinnut kohteekseen Irlannin yhden budjettivuoden perusteella. Irlannin valtiovarainministeri arvelee, että näin komissio haluaa varoittaa suuria EU-maita, jotka uhkaavat lipsua euro-alueen yhteisistä tavoitteista. Esimerkiksi Italian talous lienee paljon suurempi uhka eurolle kuin pieni Irlanti.

EU:n valtiovarainministerit perustelevat puuttumistaan Irlannin tilanteeseen sillä, että vain puuttuminen kaikkiin poikkeamisiin yhteisestä linjasta tekee mahdolliseksi tarttua myös suurten jäsenmaiden sooloiluun. Merkitystä luulisi olevan kuitenkin myös mittasuhteilla eli sillä, millaiset vaikutukset kyseisen maan talouspolitiikalla on muuhun EU:hun. Yhtä prosenttia EU:n väestöstä edustavan Irlannin vaikutus tuskin on kovin suuri.

Syntynyt asetelma tuo väistämättä mieleen virhearvioon perustuneeksi todetun Itävalta-kiistan. Kurittamalla Irlantia EU kyllä toimii sääntöjensä mukaisesti, mutta on hyvin mahdollista, että se toiminnallaan sanktioiden puutteessa ei saa aikaan minkäänlaista positiivista tulosta - korkeintaan katkeruutta. Komission tulisikin toimia mieluummin yhteistyön luojana kuin riitojen rakentajana.