Veli Junttilan Suomi 1951 -kolumni:
Terveystalo joka kuntaan

Suomeen rakennettiin sotien jälkeen kansanterveystyön verkosto, jonka ainutlaatuisuutta ja tehokuutta kiiteltiin maailmallakin. Järjestelmä peitti pian koko harvaanasutun maan. Puoli vuosisataa sitten terveystalo oli kohonnut jo neljään viidesosaan kaikista kunnista.

Terveystyö ja -tuntemus katsottiinkin tuohon aikaan yhtä tärkeäksi kuin kansakoulu luku- ja kirjoitustaitoineen. Yhtymäkohta on siinäkin, että terveystalo oli kuin maalaiskansakoulu, jossa opettajat ja vahtimestari asuivat. Terveystalon yhteydessä olivat terveyssisaren, kätilön ja usein kodinhoitajankin asunnot.

Terveystaloja oli 50 vuotta sitten noin 400. Niiden hinta oli puolitoista miljardia markkaa, josta kunnat olivat kustantaneet puolet, kummikunnilta oli saatu kunnioitettavat 450 miljoonaa ja Suomen Huollolta 160 miljoonaa.

Taloja oli suhteellisesti eniten syrjäseuduilla, niinpä Lapin läänin 24 kunnassa 28 taloa, Oulun läänin 58 kunnassa 59 ja Kuopion läänin 55 kunnassa 60 terveystaloa.

Rakennuksia varten oli kahdenlaisia tyyppipiirustuksia, lääkintöhallituksen ja Mannerheim-liiton. Puolet taloista oli rakennettu niitä seuraten.

Työn mittavuudesta kertoo se, että maassamme ei ollut yhtään terveystaloksi nimettyä rakennusta ennen talvisotaa. Äiti- ja lastenneuvoloita toimi tuolloin 120 paikkakunnalla.

Rakentamiselle antoi vauhtia vuonna 1944 säädetty laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista, Ensimmäiset piirustukset valmistuivat lääkintöhallituksessa samana vuonna.

Sotien jälkeen tärkein kansanterveystyön muoto olikin äitiys- ja lastenneuvola. Syynä oli korkea lapsikuolleisuus ja pelko syntyvyyden ja väkiluvun vähenemisestä. Imeväisellä oli tuohon aikaan yhtä suuri vaara kuolla kuin 70-vuotiaalla vanhuksella.

Toinen terveystaloihin keskitetty tärkeä tehtävä oli tuhoisimman tarttuvan taudin, tuberkuloosin torjuminen.

Vuosina 1881-1890 maamme jokaisesta 1 000 syntyneestä lapsesta kuoli vuodessa keskimäärin 152 lasta, vuosina 1911-1920 luku oli 112 ja 1930-luvulla 72 lasta.

1950-luvun alussa imeväiskuolleisuus oli 50 lasta tuhannesta.

Suomessa syntyi 1950/1951 noin 100 000 lasta vuodessa. Julman tilastomatematiikan mukaan näistä noin 5 000 lapsen piti kuoleman ennen ensimmäistä ikävuottaan.

Kymmenessä vuodessa 1950-luvun aikana oli siis odotettavissa jopa 50 000 imeväisikäisen lapsen kuolema ripuliin, muihin tartuntatauteihin, yleiseen heikkouteen jne.

Tehostuneen ja jatkuvasti paranevan terveydenhuollon avulla uskottiin, että lapsikuolleisuus pystytään muutamassa vuodessa vähentämään ainakin puolella.

Tuberkuloosiin kuoli 1900-luvun ensivuosikymmenellä keskimäärin 281 henkeä 100 000 asukasta kohden vuodessa. Vuonna 1950 vastaava luku jäi jo alle sadan.

Tämän ilahduttavan kehityksen syyksi todettiin valistustyö ja suojarokotukset, mitkä kuuluivat myös neuvoloiden työhön.

Suomen Tuberkuloosinvastustamisyhdistys oli jo vuonna 1913 alkanut järjestää tuberkuloosikursseja myös pikkulastenhoidossa.

Terveystaloihin kehiteltiin myös uusia työmuotoja. Yksi niistä oli hammashoito.

Koululaisten hammashoito oli toteutettu 50 vuotta sitten vasta osassa maamme kouluista. Alle kouluikäisten hammashoitoon ei kiinnitetty juuri mitään huomiota. Hyvin yleisesti ajateltiin, että maitohampaita ei kannata eikä tarvitse hoitaa, koska ne muutenkin putoavat muutaman vuoden kuluessa pois.

Hammasvalistajat saivat saarnata vuosikausia, miten maitohampaiden hoitamattomuus aiheuttaa lapsille kärsimystä ja myöhempiä vaurioita. Myös ennalta ehkäisevästä hammashuollosta ja toistuvista tarkastuksista saatiin jakaa valistusta vuosikausia.

Hammasmätä oli vielä 1950-luvun alussa vaikea kansantauti, johtuen valistuksen puutteesta, köyhyydestä ja hammaslääkärien vähäisyydestä harvaanasutussa maassa. Hammasmätä aiheutti vaikeita tulehduksia leukaperiin, mätien hampaiden välityksellä katsottiin myös vaikeiden tautien kuten lapsihalvauksen ja sädesienen leviävän.

Myös äitien hammashuolto tavallisesti unohdettiin neuvoloissa. Niinpä moniin terveystaloihin sijoitettiin hoitola tai ainakin tutkimustila.

1950-luvulla ajateltiin myös modernisti, että terveyden kaikkinainen valistustyö ja teknillisten välineiden esittely keskitetään terveystaloille.

Neuvoloissa piti kansalaisten saada tietoa mm. sellaisista taudeista tai asioista kuin syöpä, reuma, tarttuvat taudit, aistiviat ja mentaalihygienia.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.