Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni:
Miinoja tarvitaan, valitettavasti

Vakuutuksenottaja miettii silloin tällöin, kannattaako maksaa tyhjästä, jos ei kuitenkaan mitään tapahdu. Samaa tuumailua, tosin eri tasolla, harjoittavat puolustusmäärärahoista päättävät poliitikot; miksi aseistaa armeijaa, kun Euroopassa vallitsee rauha.

Yhteisille varoille löytyisi rahareikiä ilman aseitakin. Budjettiraamit ylittäviä eri tahojen hyviä tarpeita listasi valtiosihteeri Raimo Sailas lehtikirjoituksessaan viikolla yli 30 miljardin markan arvosta.

Yhteisessä Euroopassa puolustusmäärärahojen supistaminen on muotia. Ruotsi leikkaa armeijansa pisteeseen, jossa maa ei enää kykene puolustautumaan. Tähän koiranleuka vastaa, ettei siinä mitään uutta ole, Suomihan naapurin puolustuksen tähänkin asti on hoitanut.

Rakenteilla oleva Ruotsin puolustusvoimain uusi organisaatio on tarkoitettu osallistumaan valikoituihin kansainvälisiin rauhanoperaatioihin sekä siviilitoimiin Ruotsissa, kertoo Svenska Dagbladet paljastamiinsa asiakirjoihin viitaten. Pääesikunnan strategiaosaston kenraali Johan Kihlin tilaamat selvitykset kertovat, että supistustensa jälkeen Ruotsi ei pysty itsenäiseen puolustukseen ilman EU:n, Naton tai USA:n tukea.

Suomen kannalta Ruotsin armeijan alasajo merkitsee entistä vaativampaa suhtautumista oman puolustuksemme valmiuksien turvaamiseen. Kylmä harkinta ja keskinäinen rehellisyys armeijan johdon, ulkoministeriön ja varoista päättävien poliitikkojen sekä tasavallan ylimmän johdon välillä on nyt välttämätöntä.

Yksi aiheeseen liittyvä kysymys on Suomen suhtautuminen jalkaväkimiinojen tarpeellisuuteen. Hallituksessa ministerit ovat eri mieltä siitä, onko meillä varaa liittyä jo vuonna 2006 miinat kieltävään Ottawan sopimukseen vai pitäisikö liittymistä lykätä vuoteen 2010. Ministerien Sauli Niinistön ja Jan-Erik Enestamin näkemykseen, ettei meillä ole tässä vaiheessa varaa luopua miinoista on helppo yhtyä, vaikka "kansainvälinen maineemme" siitä vähän rapisisikin.

Maantiede määrää tässäkin asiassa Suomen aseman. Kysymys Venäjän rajanaapurille Suomelle on aivan toista luokkaa kuin jollekin saarivaltiolle, joka voi helposti luopua kulkuväylien sulkemiseen tarkoitetuista maamiinoista.

Ottawan maamiinat kieltävään sopimukseen liittyneiden 94 maan motiivit ovat hyvin itsekkäitä, eivätkä esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ole siihen liittyneet. Sopimuksessa ei Norjaa lukuunottamatta ole yksikään toinen Venäjän naapurimaa.

Paine rajoillamme lisääntyy kun Schengenin sopimus astuu ensi kuussa Suomenkin osalta voimaan samaan aikaan kun Venäjän rajavartiosto supistaa toimiaan. Aluettamme suojaava koko Suomen asuttuna pitäminen näyttää olevan mahdotonta ilman valtion voimakkaita erityistoimia. Moskovan lähettyvillä oleskelevien yli miljoonan kolmansien maiden kansalaisen mielenkiinto maaperämme käyttämiseen porttina Eurooppaan kasvaa.

Tasavallan presidentti Tarja Halosen linja saada sopimus allekirjoitetuksi selittyy osaltaan hänen maailmankatsomuksellaan, osaltaan sillä, että hän sitoutui asiaan voimakkaasti ulkoministerivuosinaan. Sadankomitean merkkiä rinnassaan edelleen kantava ulkoministeri Erkki Tuomioja ei luovu tässäkään asiassa vanhoista pasifistin ajatusradoistaan.

Vietnamin sodan veteraanien aloitteesta lähtenyt miinojen kieltosopimus oli heidän kauhukokemustensa valossa ymmärrettävä reaktio. Prinsessa Dianan vetäminen kampanjan keulakuvaksi Afrikassa, jossa miinoja käytetään häikäilemättä heimojen välisissä kahinoissa, oli taitava PR-veto kansainvälisen huomion ja sympatian saamiseksi asialle. On kuitenkin aivan eri asia miinoittaa koululaisten kävelypolkuja kuin erämaan eristettyä raja-aluetta, jonne yksikään ihminen ei voi tietämättään eksyä. Jos merkityille ja valvotuille rajalinjoille joudutaan, otetaan myös tietoisia riskejä.

Valtionjohto käsittelee alkavalla viikolla vuosien 2002-2005 puolustusrahoja. Maamiinojen suhteen päätöksiä ei vielä synny, peruslinjaksi jäänee asian lykkääntyminen muun muassa valtion velanhoidon ensisijaisuuden valossa. Maamiinoista luopumisen hintalappu on nimittäin korkea, viisi miljardia markkaa eli puolet koko puolustusvoimain budjetista.

Aiheesta jatkaa jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth , 96, kirjoituksessaan mielipideosastollamme tänään.