Aimo Massisen Päivän pistot -kolumni:
Konstaapeli puuhaa saa

Prologi: "Kun lauantaina ennen kuutta kääröt kädessään, miehet tavalliset saapuu saunoistansa, niin poliisit ei siihen aikaan ehdi kylpemään, työtä riittää aina aamuhämärään." (Juha Vainio)

Poliisi puhuttaa. Poliisiin luotetaan. Poliisia pelätään. Poliisi pamputtaa. Poliiseja on liian vähän. Poliisien määrää esitetäänkin nostettavaksi nykyisestä noin 8 000:sta kymmenen vuoden aikana 500:lla.

Poliisi on huonosti palkattu. Poliisi on välttämätön paha. Poliisista on jokaisella oma mielikuvansa.

Kun alle 15-vuotiaana ajoin ajokortittomana isän moottoripyörällä kylätiellä ja poliisi pysäytti minut ankara ilme kasvoillaan, se oli ensimmäinen henkilökohtainen kokemus lailliseen esivaltaan.

Tämä kyläpoliisi, melkein naapuri, oli armelias mies. Hän otti henkilötiedot ylös, nuhteli kovin ja kehotti ajamaan suoraa päätä kotiin. Poliisi soitti vielä isälle perään ja sanoi, että "älä anna sille pojalle enää pyörää". Eikä isä antanut - ainakaan vähään aikaan.

Isä oli tietysti poliisille sanonut, että poika oli ottanut pyörän luvatta, mikä ei ollut aivan totta. Kinuamisen jälkeen isä antoi pojan pyörää joskus kokeilla "kyläteillä".

Pari vuotta myöhemmin jouduin toisen kyläpoliisin kuulusteluun omenavarkaudesta. Kylän pojat olivat ryhtyneet varastelemaan omenia ihan säkkikaupalla, ja kun minäkin erehdyin kerran lavatansseista tullessa mukaan pihistämään muutaman raa'an omenan, joku kärytti myöhemmin minutkin.

Kylän omenavarkauksista kehittyi nimittäin silloin laajuutensa vuoksi jopa käräjäjuttu, jossa jotkut saivat sakkotuomioitakin. Itse selvisin alaikäisyyteni ja teon vähäisyyden vuoksi rangaistuksetta.

Kyllä oli elämä ylellistä vielä 1950- ja 1960-luvun vaihteessa, kun omenavarkaudesta, poikien ikimuistoisesta nautintaoikeudestakin oli varaa nostaa oikeusjuttu!

Nykyään tuskin omenavarkauksia käsitellään käräjillä. Ei tosin ole enää kyläpoliisejakaan.

Korttelipoliiseja jonkin verran on. Saisi olla enemmän.

Pitää olla melkoinen omaisuusrikos, ennen kuin poliisilla on varaa satsata voimavaroja varkaiden kiinniottoon. Jonkin tilaston mukaan vain noin 15 prosenttia omaisuusrikoksista pystytään selvittämään.

Asukkaat joutuvat pitämään lähiöissä ja kirkonkylissä omia yöpartioitaan. Vapaaehtoiset kodinturvajoukot takaavat edes jonkinlaisen turvallisuuden, mutta huumehörhöjen rötöksille eivät nekään mahda mitään.

Tulevaisuus näyttää entistä turvattomammalta. Alkoholin ja huumeiden käyttö kasvaa. Kansainvälinen rikollisuus leviää myös syrjäiseen Suomeen.

Suomella on kunnianhimoinen tavoite olla vuonna 2010 EU:n turvallisin valtio. Tämä ei ole vitsi, vaan viisaiden miesten pitkän pohdinnan tulos.

Sitä paitsi tuo tavoite voi jopa toteutua, sillä muiden EU-maiden turvallisuus saattaa huonontua vieläkin enemmän kuin Suomen tilanne.

Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään poliisien määrää lisäämällä. Esimerkiksi USA:ssa ei poliiseja puutu, mutta ihmisten pitää siellä linnoittautua moninkertaisten lukkojen ja muiden turvalaitteiden taakse - eikä sekään auta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö voi toki olla juoppojen kärräämisessä, säilönnässä ja valvonnassa oikeampi taho kuin poliisi. Olisihan se luonteva osa päihdehuoltotoimintaa.

Eikä löytötavaratoiminnankaan tarvitsisi olla poliisin hallussa. Tutkintavankien kuljetus hoituisi varmasti vanginvartijoiden voimin. Vähäisten liikennerikkomusten selvittelyyn uhrataan ehkä myös liikaa poliisin työaikaa.

Jos poliisin voimavaroja keskitettäisiin kansalaisten turvallisuuden lisäämiseen, väkivalta- ja raiskausrikosten ehkäisyyn, ammatti- ja huumerikollisuuden torjuntaan sekä talousrikosten kitkemiseen, minä olisin valmis vaikka lisäämään verovaroja tähän toimintaan.

Poliisin yksityistämistä ei ihme kyllä ole vielä kukaan ehdottanut. Ei edes Ilkka -lehden päätoimittaja Kari Hokkanen , joka kylläkin kyseli, "pitäisikö vankiloita yksityistää ja huumekauppiaat ampua". Amerikassa nämä jo osataan, ja Pohjanmaallakin on perinteitä ottaa oikeus omiin käsiin.

Suomalaiselle poliisille pitää antaa tunnustusta varsinkin yhdessä asiassa. Suomen poliisia ei tarvitse lahjoa. Melkein missä tahansa muualla poliisin korruptointi on yleistä.

Epilogi: "Ilta pitkä, pitkä yö, joku vaimoansa lyö, nahkavyö suuri on aseenansa. Konstaapeli puuhaa saa, auto miestä kuljettaa, pitkä yö, raskas työ poliisin." (Juha Vainio)
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.