Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 4.2.2001:
Kansallinen kysymys

    Aimo Massisen eiliset muistosanat entiselle työnantajalleen, viikolla haudatulle Turun Päivälehdelle kirvoittavat käsittelemään Yleisradion tilannetta, josta vallitsee suuri epävarmuus. Yle kuuluu omaan sarjaani "entisiä työnantajia", joten tarkastelen sen haasteita yhtiölle edelleen parasta toivoen.

Kun puhutaan rahanpuutteesta on Suomen kolmea valtakunnallista tv-yhtiötä syytä vertailla niiden liikevaihtoa ja henkilöstön määrää kuvaavilla tunnusluvuilla.

Ylen "liikevaihto" on 2 000 miljoonaa arkkaa ja henkilöstön määrä 4 500, MTV3:n luvut ovat 950 Mmk/650 henkilöä ja Nelosen 300 Mmk/126 henkilöä. Liikevaihto henkilöä kohti jää Ylessä alle puoleen miljoonaan, Maikkarissa se on vajaat kaksi miljoonaa ja Nelosessa lähes 2,5 miljoonaa markkaa.

Puhtaalta pöydältä aloittanut Nelonen on näin laskien yli viisi kertaa ja MTV3 yli kolme kertaa tehokkaampi kuin Yle.

Numerot eivät kerro työn kokonaismäärästä tai laadusta. Yleisradion monet huippuluokan ohjelmat keräävät suuria katsojalukuja kotimaassa ja palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa. Niitä on vain liian vähän.

Ratkaisu Ylen vaikeuksiin on haettava ennakkoluulottomasti visioiden. Kuten muidenkin selviytyjien, yhtiön on syytä keskittyä päätehtäväänsä, julkisen radio- ja tv-palvelun turvaamiseen Suomen kansalle. Sen Yle osaa suomen kielellä parhaiten maailmassa.

Yhtiön hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen sanoi HS:n haastattelussa, että kaikki sellaiset toiminnot, mitkä eivät palvele julkisen palvelun toimintaa, on ulkoistettava.

Ajatusta kehittäen Yleisradio voi myydä hömpän siitä eläville kaupallisille kanaville. Samalla Yle pääsee irti kanavilleen solutetuista mainosohjelmista, esimerkkinä Veikkauksen maksama lähes tunnin pituinen "Maailman ympäri" -vedonlyöntiohjelma.

Yle voi keskittyä toimilupansa mukaiseen valistukseen ja virkistykseen, uutisiin, laatumusiikkiin, kouluohjelmiin, dokumentteihin, tv-draamaan, kuunnelmiin jne. Kuten ohjelmajohtaja Astrid Gartz on usein todennut, Ylen tavoite ei ole mahdollisimman suuri kuulija- ja katsojamäärä vaan laatu.

Uusintoineen Ylekin pystyy esittämään vaikuttavia lukuja lähettämiensä ohjelmien määrästä. Viisimiljoonaisen kansan piiristä ei kuitenkaan löydy, varsinkaan digitalisoinnin tuomien uusien kanavien jälkeen, sellaista määrää osaajia, joilla turvattaisiin julkisen palvelun edellyttämä laadukas ohjelmatuotanto tässä laajuudessa.

Ylen on keskitettävä yleisohjelmansa nykyistä harvemmille kanaville; radiossa pariin suomenkieliseen ja yhteen ruotsinkieliseen ja näköradion puolella yhteen tv-kanavaan.

Tampereella toimiva TV2 voidaan myydä maakuntalehtien yhteenliittymälle. Sen ulkopuolelle jäävät Alma Median ja Sanoma-WSOY:n omistamat lehdet, koska konserneilla on jo omat valtakunnalliset tv-kanavansa; MTV3 ja Nelonen.

Maakuntalehtien kanava olisi lähes tuhannen ammattitaitoisen journalistinsa voimin luonteva vastapaino pääkaupunkiseudun tv-hegemonialle, jonka uutisiin kehäkolmosen ulkopuoliset tapahtumat pääsevät nykyään lähinnä loppukevennyksinä. Esimerkiksi Ylen Turun toimituksen 80 hengen työn jälki näkyy hyvin harvoin TV1:n valtakunnallisissa lähetyksissä.

Puolittuneen Yleisradion noin miljardin markan käyttövarat hoidettaisiin suoraan valtion budjetista, jolloin päästäisiin eroon tv-luvista ja tsaarinaikaisesta kotien urkintajärjestelmästä, joka on tässä kuussa tehostetusti menossa Uudellamaalla.

Pelko poliitikkojen sananvallan lisääntymisestä tässä rahoitusmuodossa on liioiteltua. Miten rahasta tulee likaista, jos sen jakaa Ylen omistaja eli valtio eduskunnan päätöksellä, kun Sdp:n, Rkp:n, kokoomuksen ja keskustan mandaateilla valittavista yhtiön johtajista karisee valitsijoittensa aate heti nimitysten jälkeen.

Jos uskotaan, ettei Ylen uudella johtajalla Seppo Härkösellä ole talon sisällä istuen mahdollisuuksia ujuttaa kepulaistaustaansa ohjelmiin, miten vapaan kilpailun mediamaailmassa eduskunnalla olisi enää mahdollisuuksia sotkeutua niihin. Viime päivien uutisten valossa voi pikemminkinkin kysyä, missä määrin Nokia ohjaa Yleisradion ajattelua.

Eduskunnan intressissä on turvata määrärahat laadukkaan julkisen palvelun Yleisradion toiminnan turvaamiseksi ja se tapahtuu vain radikaaleilla uudistuksilla.

Tämä kaikki nykyisenä veronmaksajana ja lisenssin lunastajana sekä erityisesti entisen Ylen työntekijän sympatialla kansallisen instituutin tulevaisuuden turvaamiseksi.