Pääkirjoitus 1.2.2001:
Puolustuspolitiikan linjauksista
sukeutumassa ankara vääntö

Maanpuolustuksesta näyttää kehkeytyvän yksi politiikan tämän kevään kuumista kysymyksistä. Hallituksen sisällä muhii jo lihavahko riita armeijan määrärahoista, vaikka uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu on vasta käynnistymässä.

Selonteko on määrä antaa eduskunnalle maalis- tai huhtikuussa. Tarkoitus on päivittää turvallisuuslinjaukset, jotka edellinen hallitus teki neljä vuotta sitten. Silloisen selonteon pohjalta toimeenpantiin mittava puolustusvoimien uudelleen organisointi valmiusprikaateineen ja varuskuntien lakkautuksineen.

Puolustusvoimien johto on pohjustanut kevään päätöksentekoa tuomalla aktiivisesti esiin näkemyksiään armeijan tarpeista. Puheenvuorojen sanoma on ollut selvä: lisää rahaa tarvitaan sekä valmiusyhtymien varustamiseen, maamiinojen korvaamiseen että taistelukoptereihin ja kalustohankintoihin.

Innokasta sivustatukea pääesikunta on saanut puolustusministeri Jan-Erik Enestamilta. Hänen lausuntomyllystään on kuultu palavia puoltopuheita etenkin kopterihankintojen välttämättömyydestä.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja, toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes on leimannut puolustusmäärärahojen lisäysvaatimukset "taitavasti ylimitoitetuiksi". Hänen mielestään valtion budjettiin tulisi ottaa lisää rahaa ennen köyhien toimeentuloon kuin armeijalle.

Pääministeri Paavo Lipposta yltyvä ennakkodebatti näyttää siinä määrin huolestuttavan, että hän katsoi tiistaina tarpeelliseksi muistuttaa eräistä poliittisen järjestelmän realiteeteista. Perinteisessä kevätistuntokauden avajaistiedotustilaisuudessa Lipponen jakoi lukkarinoppia niin kenraalien kuin valtioneuvoston jäsentenkin suuntaan.

Pääministerin mukaan on normaalia, että kenraalit esittävät vaatimuksia. Länsimaisessa käytännössä he eivät kuitenkaan määrää. Valta kuuluu yksin siviileille. He päättävät, mutta kantavat myös vastuun.

Marssijärjestyksestä muistuttaminen tuskin puolustusvoimien edustajia loukkaa. Toisaalta sananvapaus ja oikeus näkemysten esittämiseen kuuluu heille siinä kuin muillekin. Vaikuttaisi päinvastoin melko oudolta, jos armeija tyystin vaikenisi maan puolustuskykyä koskevassa keskustelussa.

Ilmaisun tyylilajeista voidaan tietysti olla monta mieltä. Puolustusvoimien nykyinen komentaja Gustav Hägglund on tullut tunnetuksi poikkeuksellisen reippaista sananvalinnoista. Hänen seuraajansa, vara-amiraali Juhani Kaskeala tuo varmasti taloon diplomaattisemman esiintymiskulttuurin.

Muistutuksen siviilivastuusta Lipponen osoitti kollegalleen Siimekselle, jonka kannanotoissa hän on havainnut poliittisen irtioton oireita. Vaikka vasemmistoliiton puheenjohtajaa kiehtoo totta kai vähäosaisten asialla profiloituminen, myös vastuu maan uskottavasta puolustuksesta pitää kantaa yhdessä.

Taitaisiko pääministeri enää selkeämmin sanoa, että turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on hallitukselle linjakysymys, josta ei lipeämisiä suvaita.