YK:n rotusyrjintäkomitea jakaa
Suomelle sekä ruusuja että risuja

Rotusyrjintä, muukalaisviha ja rasismi ovat polttavia puheenaiheita kautta Euroopan. Suomessa ne ovat joitakin yksittäistapauksia lukuun ottamatta herättäneet verraten vähän keskustelua. Syytä itsetutkisteluun kuitenkin on, vaikka tuore YK-arvio antaa Suomelle vielä varsin puhtaat paperit.

YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea jakaa Suomelle sekä ruusuja että risuja. Kiitosta saavat muun muassa yhteiskunnan yleinen avoimuus ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuus, romanivähemmistön koulutusta edistävä Romako-projekti sekä hallituksen ehdotus etnisten ryhmien syrjinnän ja rasismin vastaiseksi toimintaohjelmaksi.

Moitteen ja huolen aiheita komitea näkee etenkin vallitsevissa asenteissa. Poliisi ei aina puutu täällä rasistisiin rikoksiin ja syyttäjät epäröivät juttujen vireille panemista. Komitea viittaa myös viime vuonna tehtyyn selvitykseen, jossa poliisin ja rajavartioston piirissä asenteet maahanmuuttajia kohtaan osoittautuivat keskimääräistä kielteisemmiksi.

Konkreettisesti syrjintä näkyy YK:n arvion mukaan siinä, että vähemmistöjen asema esimerkiksi asunto-ja työmarkkinoilla on muita tukalampi. Muualta tulleiden työttömyysprosentti on jopa kaksi ja puoli kertaa niin korkea kuin valtaväestön.

Eurooppalaisittain verraten suomalainen rasismi on ilmiasultaan vielä aika näkymätöntä. Tuhopoltot, vahingonteot ja vähemmistöihin kohdistuva avoin väkivalta ovat tähän asti jääneet poikkeusilmiöiksi. Herää vain kysymys, kuinka kauan.

Suomessa asuu nykyisin noin 90 000 vierasmaalaista. Se on vaivaiset pari prosenttia koko väestöstä. Määrä on kuitenkin nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja kasvaa vähintään samaa tahtia vastakin. Muukalaisvihalle riittää sytykkeitä.

On iso riski, että rasismi roihahtaa meillä ennen pitkää samanlaisiin liekkeihin kuin nyt Saksassa ja Itävallassa, ellei ongelmaan käydä ajoissa ponnekkaasti käsiksi. Ei riitä, että viranomaiset laativat hienoja tavoitteita ja ohjelmia, niiden pitää muuttua myös käytännön teoiksi.

Hyvän tahdon lisäksi rasismin vastaisessa taistelussa tarvitaan rahaa ja aineellisia resursseja. Valitettavasti jälkimmäiset joutuvat kovin helposti ensimmäisten joukossa tulilinjalle silloin, kun valtion budjetista etsitään säästökohteita.

Kuvaava esimerkki sanojen ja tekojen eriseuraisuudesta on etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia seuraava syrjintävaltuutetun virka. Työministeriö esitti viran perustamista valtion ensi vuoden talousarviossa. Hallituksen budjettiriihessä hankkeelle näytettiin kuitenkin punakynää.

Toivottavasti raakaamisen syy ei ollut hallituksen kitsaus, vaan hankkeen keskeneräisyys. Viran perustamisesta valmistui vain pari kuukautta sitten selvitysmiehen ehdotus, jossa nykyinen ulkomaalaisvaltuutettu esitettiin korvattavaksi syrjintävaltuutetulla.

Lausuntokierrokselle lähteneessä esityksessä oli muun muassa viran tehtäviä ja toimivaltaa koskevia tarkistustarpeita. Niiden hiomisessa kannattaisi pitää kiirettä. Sitä odottaa Suomelta sekä YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea että EU:n rasismidirektiivi.