Pääkirjoitus 10.8. 2000:
Ihalainen painostaa hallitusta
ratkaisuun työsopimuslaista

Tiukimman kannan yleissitovuuteen on SAK:ssa ottanut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT.
Tiukimman kannan yleissitovuuteen on SAK:ssa ottanut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT.

Viimesyksyisen liittokohtaisen sopimuskierroksen antamien kokemusten viisastuttamina työmarkkinaosapuolet valmistautuvat jälleen laajapohjaiseen tuloratkaisuun. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK tähtää kolmivuotiseen sopimukseen, jota järjestön puheenjohtaja Lauri Ihalainen nimittää "turva-tupoksi". Termi viittaa muutosturvallisuuden lisäämiseen työntekijöiden keskuudessa.

Näkymät ovat olleet toiveikkaat palkansaajajärjestöjen hahmotellessa pitkästä aikaa yhteisiä tavoitteita. Hallitus on puolestaan jo päättänyt kohtuullisen kokoisista veronalennuksista, joiden toivotaan vauhdittavan sopimuksen syntymistä.

Rakennelma uhkaa sortua kuitenkin SAK:n ja hallituksen välille kehkeytyneeseen kiistaan työsopimuslain uudistamisesta. Kiista on kytenyt keväästä asti, jolloin yli neljä vuotta asiaa pohtinut komitea sai esityksensä valmiiksi. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö ja kokoomus eivät kuitenkaan hyväksyneet lain määritelmää yleissitovuudesta. Työministeriö on käynyt neuvotteluja järjestöjen kanssa kiistan kohteena olevasta työsopimusten yleissitovuutta koskevasta pykälästä ilman tulosta.

SAK:n valtuusto löi toukokuussa lukkoon kannan, jonka mukaan laajaa tuloratkaisua ei synny, jos yleissitovuutta ei ratkaista SAK:ta tyydyttävällä tavalla. Ehdottoman kannan takana oli lähinnä Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto.

Ihalainen on jo aiemmin muistuttanut SAK:n vaatimuksesta. Keskiviikkona hän ärähti jälleen hallitukselle kiirehtien sitä ratkaisemaan työsopimuslain komitean viitoittamalla tavalla jo tänään alkavan budjettiriihen yhteydessä - tai ainakin pian sen jälkeen. Muussa tapauksessa hallituksen on Ihalaisen mukaan turha haikailla maltillisen tuloratkaisun perään (HS 9.8).

Ihalaisen hoppuilun voi ymmärtää sikäli, että aika alkaa olla vähissä, jos asia aiotaan hoitaa pois alta ennen tuloneuvotteluja. Kehotus työsopimuslain kohtalon ratkaisemisesta jo budjettiriihen yhteydessä ei kuitenkaan osoita suurta realismin tajua. Budjettiriihessä on syytä keskittyä siihen, mitä varten riihi alunperin on lämmitetty.

Arveluttavalta tuntuu myös, että SAK lähtee sanelemaan, miten ja milloin hallituksen tulee lakeja laatia. Sanelupolitiikalla ei neuvotteluilmapiiriä juurikaan paranneta. On kuitenkin totta, että työsopimuslain viivästyminen uhkaa koitua ongelmaksi maltillista tuloratkaisua haettaessa. Asia on huolestuttanut myös työnantajapuolta.

Hallitus on vaikean ratkaisun edessä. Toisaalta se on ilmoittanut, että komitean sanamuotoon yleissitovuudesta ei palata, toisaalta taas SAK näyttää vaativan juuri tätä. Jollakin tavalla hallituksen on asia kuitenkin hoidettava. Hinta kiistan venyttämisestä alkaa pian käydä liian kalliiksi.