Pääkirjoitus 9.8.2000:
Goren ratkaisu nostaa uskonnon
vaaliteemaksi Yhdysvalloissa

Joseph Liebermanin mukana Goren presidentinvaalikampanjaan tulevat näkyvästi mukaan moraaliset arvot.
Joseph Liebermanin mukana Goren presidentinvaalikampanjaan tulevat näkyvästi mukaan moraaliset arvot.

Uskonto on nousemassa yhdeksi keskeiseksi vaaliteemaksi Yhdysvalloissa ensi kertaa sitten John Kennedyn päivien. Katolista uskontoa tunnustavan Kennedyn oli vakuutettava huolestuneet protestantit siitä, että katolilaisuus ei ole este presidentinvirassa toimimiselle. Sama kiirastuli odottaa nyt myös Connecticutin juutalaista senaattoria Joseph Liebermania, johon demokraattien presidenttiehdokas Al Gore päätyi varapresidenttivalinnassaan.

Goren päätös ei ollut suuri yllätys, mutta sillä tehtiin historiaa. Koskaan aikaisemmin ei juutalainen ole ollut näin lähellä pääsyä Yhdysvaltain varapresidentiksi. Goren tekemä valinta takaa demokraateille ainakin runsaasti julkisuutta, jota 17-18 prosenttiyksikköä republikaanien ehdokkaasta George W. Bushista jälkeen jäänyt Gore tarvitsee kipeästi.

Tärkein syy Liebermanin valintaan varapresidenttiehdokkaaksi lienee kuitenkin Goren halu kasvattaa välimatkaa nykyiseen esimieheensä presidentti Bill Clintoniin.

Lieberman tunnetaan vakaana perhearvojen puolustajana, joka nousi ensimmäisenä demokraattina senaatissa tuomitsemaan Clintonin käytöksen Lewinsky-skandaalissa. Valitsemalla Liebermanin aisaparikseen Gore osoitti, että hän haluaa asettaa moraaliset arvot etusijalle. Veto oli taitava, koska se vie pohjan pois republikaanien mahdollisuudelta mustata Gorea yhdistämällä hänet Clintonin seksiseikkailuihin.

Paitsi moraalin tukipilarina Lieberman on tärkeä Gorelle myös kalastettaessa keskiluokan ääniä, joiden arvellaan ratkaisevan koko presidentinvaalin. Lieberman kuului aikaisemmin demokraattien liberaaliin siipeen, mutta hänen arvioidaan siirtyneen puolueen keskustaan ja ehkä siitä vielä vähän oikealle. Hänen tehtävänään on tuoda liikkuvat ja epävarmat äänestäjät Goren taakse. Gorella itsellään on ollut vaikeuksia jopa perinteisten demokraattien taivuttamisessa puolelleen.

Valitsemalla Liebermanin Gore toivoo saavansa kampanjaansa vauhtia, mutta hän ottaa myös aikamoisen riskin. Uskonnosta ja politiikasta saattaa syntyä arvaamaton yhdistelmä. Lieberman on ortodoksijuutalainen, mikä varmasti tulee herättämään epäluuloja osassa äänestäjäkuntaa. Ortodoksijuutalaisuus nousee nyt väistämättä valokeilaan, ja tulevina viikkoina nähdään, miten äänestäjät siihen suhtautuvat.

Ortodoksijuutalaisten kohdalla uskonnolla on sikälikin merkitystä, että se rajoittaa heidän työntekoaan. Muiden ortodoksien tavoin Liebermankaan ei työskentele tai liiku kulkuvälineillä sapattina eli perjantai-illasta lauantai-iltaan. Tämä ei ehkä ole varapresidentin asemassa kovin kohtalokasta, mutta toisaalta varapresidentti on vain sydämenlyönnin päässä presidenttiydestä. Monen amerikkalaisäänestäjän on varmasti aika vaikea kuvitella supervallan presidenttinä henkilöä, joka ei tarpeen tullen tee töitä minä päivänä hyvänsä.