Pääkirjoitus 2.8. 2000:
Ahtaalle joutuneen Barakin on
varmistettava parlamentin tuki

Ahtaalle joutuneella pääministeri Ehud Barakilla ei ole ollut viime päivinä paljoakaan syytä hymyillä.
Ahtaalle joutuneella pääministeri Ehud Barakilla ei ole ollut viime päivinä paljoakaan syytä hymyillä.

Israelin poliittisen opposition vastarinnasta huolimatta pääministeri Ehud Barak voi jatkaa rauhanponnistelujaan. Oikeistopuolue Likudin johtaman ryhmittymän kaksikärkinen hyökkäys onnistui vain osittain. Opposition esittämä epäluottamuslause kaatui parlamentissa niukasti, mutta presidentinvaalissa se sai tahtonsa läpi työväenpuolueen Shimon Peresin hävitessä Likudin Moshe Katzaville.

Katzavin valinta Israelin presidentiksi tuli täytenä yllätyksenä, koska Peresillä oli ennakkotietojen mukaan muutaman äänen enemmistö parlamentissa, joka valinnan teki. Nobelilla palkitulla Peresillä oli myös kansan selkeän enemmistön kannatus. Peresin tappio oli samalla koko rauhanprosessin tappio, koska presidenttinä Peres olisi voinut arvovallallaan vaikuttaa myönteisesti lopullisen rauhansopimuksen syntyyn.

Epäluottamuslauseen kaatuminen antaa Barakille nyt aikaa keskittyä hallitusrintamansa vahvistamiseen sekä rauhanneuvottelujen loppuun saattamiseen. Parlamentti poistuu kesätauolle, eikä ehdi enää kampittamaan hallitusta uudella epäluottamuslauseella.

Barakia uhkaa kuitenkin seuraava tappio tänään, jolloin ulkoministeri David Levy on sanonut lähtevänsä hallituksesta, ellei Barak käynnistä neuvotteluja laajapohjaisesta kriisihallituksesta. Hallituspohjan laajentaminen lujittaisi Barakin asemaa, mutta vaikeuttaisi rauhanneuvotteluja ratkaisevasti.

Kaikesta poliittisesta hälinästä ja Camp Davidin epäonnistumisesta huolimatta Israelin ja palestiinalaisten väliset rauhanneuvottelut jatkuvat, tosin alemmalla tasolla. Neuvottelijat keskittyvät vaikeimpien kysymysten sijasta Israelin ja tulevan Palestiinan valtion välisiin suhteisiin.

Ikävän sävyn rauhanprosessin kulkuun toi Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin viimeviikkoinen lausunto, jossa hän syytti Arafatia Camp Davidin huippukokouksen epäonnistumisesta ja sanoi harkitsevansa Yhdysvaltain suurlähetystön siirtämistä Tel Avivista Jerusalemiin palkkiona Barakin yhteistyökyvystä. Näin yksioikoinen asettuminen toisen neuvotteluosapuolen taakse syö välittäjän uskottavuutta eikä edistä rauhan syntymistä. Toisaalta Clintonin lausunto myös pönkitti Arafatin asemaa tiukkana neuvottelijana omiensa keskuudessa.

Clintonin lausunnolle on kuitenkin turha antaa liikaa painoa. Se on nähtävä vain osana sitä kiihkeää pinnistystä, jolla rauhansopimus yritetään saada aikaan määräpäivään syyskuun 13. mennessä. Arafat on omalta osaltaan tasoittanut tietä jättämällä puheet yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Barakin tärkein tehtävä on nyt turvata parlamenttienemmistö, jolla mahdollisesti syntyvä sopimus saataisiin läpi knessetissä. Ääriuskonnollisten puolueiden vastarinnan vuoksi tämä saattaa merkitä israelilaisten kutsumista vaaliuurnille.