Pääkirjoitus 30.6.2000
Itävalta-pakotteiden purkamisesta
kovin keinotekoinen kompromissi

Kun EU-maiden johtajat helmi-maaliskuun vaihteessa aika improvisoidusti päättivät kahden välisten suhteiden jäädyttämisestä Itävaltaan, he tuskin aavistivat, millaiseen hetteikköön unioni oli astumassa. Boikotin purku ja normaaliin päiväjärjestykseen palaaminen on osoittautunut kiusallisen vaikeaksi tehtäväksi.

Neljäntoista EU-johtajan ratkaisun motiivit olivat sinällään ylevät ja oikeat. He halusivat osoittaa, että unioni on valmis konkreettisesti puolustamaan eurooppalaisen demokratian ja ihmisoikeuksien perusarvoja. Itävaltaa piti ojentaa, koska se oli rikkonut näitä arvoja vastaan päästämällä rasistisen FPÖ-puolueen maan uuteen hallitukseen.

Manööveriä on jälkeenpäin kritisoitu muun muassa siitä, että jäsenmaata ryhdyttiin hutkimaan ennen tutkimista. Ei maltettu katsoa, millaista politiikkaa konservatiivien ja Jörg Haiderin vapauspuolueen muodostama Itävallan uusi hallitus käytännössä toteuttaa.

Mitä ilmeisemmäksi on käynyt, että alppimaassa demokratia toimii niin kuin ennenkin ja hallitus noudattaa presidentti Thomas Klestilin siltä vaatimaa arvojulistusta, sitä enteellisemmin EU:n boikottirintama on alkanut rakoilla. Alussa jäätävän kylmä suhtautuminen Itävallan edustajiin on sulanut jo poskisuudelmiksi, kuten äskeisessä Feiran huippukokouksessa huomattiin.

Ainakin kuusi maata, Suomi mukaan lukien, tahtoisi neuvotella pakotteiden purkamisesta. Tiukimmin vastahankaan ovat Ranska ja Belgia, jotka olivat aikanaan koko hankkeen aktiivisimpia alulle panijoita.

Jonkinlaista kompromissia boikottipulmaan on etsitty puheenjohtajamaa Portugalin johdolla jo jonkin aikaa. Sellainen syntyi melkoisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen torstaina, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta pyydettiin asettamaan kolmijäseninen tarkkailijaryhmä selvittämään, onko Itävallan hallitus "sitoutunut eurooppalaisiin arvoihin koskien erityisesti vähemmistöjä, pakolaisia ja siirtolaisia".

Itävalta itse ei tarkkailusta järin innostunut, mutta on ilmeisesti halukas sen hyväksymään riippuen komitean kokoonpanosta. Sille on myös tärkeää, että selvitystyölle asetetaan selkeä aikataulu. Muut neljätoista EU-maata ovat puolestaan valmiit selvitysraportin pohjalta harkitsemaan pakotteiden purkamista.

Ulospäin vaikuttaa hieman keinotekoiselta, että jatkuvasti monella tasolla ja tavalla keskinäistä yhteyttä pitävä euroyhteisö joutuu turvautumaan erityiseen perusarvojen kontrollikomiteaan. Kontaktipintojen luulisi olevan muutoinkin siksi tiiviit, että kaikista jäsenmaista tiedetään kaikki olennainen.

Ihmisoikeustuomioistuimen objektiivisuuteen ja arvovaltaan tukeutumalla EU:ssa on löydetty kompromissi, joka tarjoaa poliittisesti säädyllisen tavan perääntyä kaikille osapuolille taakaksi käyneestä kurinpidosta. Lopullinen päätös asiassa jää huomenna alkavalle Ranskan puheenjohtajakaudelle.