Pääkirjoitus 28.6.2000:
Monien mahdollisuuksien, mutta
myös pelon ja uhkien geenikartta

Elämän kirja avattu! Virstanpylväs ihmiskunnan tiellä! Luomisen kahdeksas päivä! Merkittävin saavutus sitten kuulennon ja pyörän keksimisen!

Ylistävistä sanoista ei ollut pulaa, kun kansainvälinen tutkijaryhmä alkuviikolla esitteli lähes vuosikymmenen uurastuksen tuloksia. Kuuden maan geenitutkijat ilmoittivat työstäneensä ensimmäisen luonnoksen ihmisen perimän kartoituksesta.

Varsinainen kartta ei ole kuitenkaan vielä valmis. Geenien noin kolmesta miljardista emäsparista on luetteloitu vasta 97 prosenttia ja niistäkin vain 85 prosenttia on täysin paikallaan. Tietojen tarkentamissa riittää urakkaa arviolta kolmeksi vuodeksi. Vasta sitten käytettävissä on täydellinen geenikartta, joka avaa väylät ihmisen biologian viimeisiinkin saloihin.

Perimän emäsjärjestyksen selvittämisellä on kauaskantoiset vaikutukset lääketieteelliseen ja biologiseen tutkimukseen. Geenikartan avulla on mahdollista parantaa ja ehkäistä perinnöllisiä sairauksia, joiden kanssa nyt ollaan voimattomia. Edessä siintää aika, jolloin syövän, sydäntautien ja diabeteksen kaltaiset vitsaukset on taltutettu.

Luomisen kahdeksantena päivänä ihmiskuntaa houkuttaa taas kerran hyvän ja pahan tiedon puu hedelmineen. Geenitekniikka tarjoaa välineet sekä inhimillisesti arvokkaaseen että eettisesti epäilyttävään.

On vaara, että ihmisiä ryhdytään perimän seulonnan ja geneettisen testauksen perusteella jakamaan jyviin ja akanoihin. Ja siitä on enää kromosomin mittainen askel biologisen valinnan keino-ohjaukseen ja manipulointiin, rodunjalostukseen.

Vaikka näin pitkälle ei toivottavasti koskaan joudutakaan, varmaa on, että perinnöllisyystiede nousee ennennäkemättömällä voimalla kaupallisen kiinnostuksen kohteeksi. Siitä mitä tuleman pitää, antaa osviittaa kiistely, jota monikansallinen tutkijaryhmä ja yksityinen amerikkalaisyritys Celera Genomics ovat geenikartoituksen ympärillä käyneet.

Yksityinen pörssiyhtiö Celera on käynyt kuuden maan Human genome -projektin (HGP) kanssa ärhäkkää kilpaa geenien kartoituksesta. Molemmat tavoittelevat samaa maalia, mutta olennaisesti eri motiivein.

HGP on pääosin julkisin varoin rahoitettu hanke, jossa on sitouduttu siihen, että kaikki tutkimustulokset annetaan vapaasti käytettäväksi tieteen ja ihmiskunnan hyväksi. Celeran pontimena taas on pyrkimys patentoida geenit ja myydä niistä monopolin turvin tietoa etenkin lääketeollisuudelle. Alalla odottaa tekijäänsä miljardien ja taas miljardien bisnes.

Vaikka raha sinällään tuskin on pahasta, geenitutkimukseen liittyvä valtaisa taloudellisen hyödyn vetovoima lisää riskiä, että sen tuloksia myydään ajanoloon myös eettisesti arveluttaviin tarkoituksiin. Siksi tiedon puun hedelmien käyttötavoista pitäisi päästä ajoissa mahdollisimman kattavaan sopimukseen. Kontrollista lienee jo liian myöhäistä puhua.