Kolumni 26.6.2000
Suomi 1950
Marskin viimeinen vuosi

Suomen marsalkka C.G. E. Mannerheimin kuolemasta on ensi tammikuun 28. päivänä kulunut 50 vuotta. Viimeisen elinvuotensa 1950 Mannerheim vietti pääosin Sveitsissä, mutta myös pitkään kotimaassaan, kirjoitti ja viimeisteli muistelmiaan aina kun terveys salli.

Kotimaassaan Mannerheim kävi tammikuussa 1950, jolloin hän äänesti presidentin valitsijamiesvaaleissa.

Tuolloin marski kävi myös tapaamassa seuraajaansa ja presidentiksi jälleen valittavaa J.K. Paasikiveä. Paasikivi oli tapansa mukaan ärhennellyt ja uhkaillut kieltäytyä presidentin virasta.

Tammikuun lopulla paluumatka Sveitsiin kulki Tukholman kautta. Siellä Mannerheim kävi mm. henkilääkärinsä Nanna Svartzin tutkittavana.

Marski matkusti Lausanneen ja edelleen Val-Montin hotelliin, "päämajaansa" Pariisin kautta. Matkan rasitukset ja "laukkaaminen" Pariisin läpi veivät voimat ja kaatoivat muutamaksi päiväksi vuoteeseen.

Elämäkerran kirjoittaja professori Stig Jägerskiöld kertoo, että Mannerheim keskittyi keväällä ja kesällä 1950 kaikin voimin muistelmiensa viimeistelyyn tietäen, että ikä ja sairaus estävät pian työnteon.

Työnsä välillä marsalkka ehti pistäytyä Rivieralla, Nizzassa ja Monte Carlossa.

Mannerheim hoiti huolellisesti terveyttään ja kävi säännöllistä kirjeenvaihtoa henkilääkärinsä kanssa. Kirjeessä toukokuun 1950 lopulla potilas kiittelee lääkäriään neuvoista: "Painoni on vähitellen kohonnut 67 kiloon..

Syksyllä 1950 Mannerheim palasi Suomeen ja Kirkniemen kartanoon Lohjan maalaiskuntaan. Tarkoituksena oli muistelmien saattaminen julkaisukuntoon sekä ruotsin- että suomenkielisinä painoksina. Tuoltakin ajalta on dokumentteja epäröinnistä; Mannerheim pohti monta kertaa, ärsyttääkö teos venäläisiä jopa niin paljon, että siitä koituu isänmaalle vahinkoa.

Lokakuussa Mannerheim jouduttiin kiidättämään mm. vaikean vilustumisen vuoksi Tukholman Karoliiniseen sairaalaan ja monet hänet tavanneet ovat kertoneet, että potilas näytti huonokuntoiselta ja riutuneelta.

Suurlähettiläs G.A. Gripenberg kävi usein tapaamassa ja kertoi, että marskin henkinen terveys oli murtumaton. Marsalkka oli mm. kertonut ranskalaisen kenraali Gamelinin viestistä talvisodan aikana: Mahdollisesti liittoutuneet suorittavat intervention maahanne, mutta siinäkin tapauksessa te joudutte kärsimään suuresti ja koette hyvin suuria menetyksiä...

Jägerskiöld kertoo, että Tukholman sairaalaan lokakuun lopulla tullut tieto kuningas Kustaa V:n kuolemasta oli raskas viesti. Mannerheim oli tavannut kruunuprinssi Kustaan jo vuonna 1897 Pietarissa. Paasikivi edusti Suomea kuninkaan hautajaisissa ja kävi myös marskia tapaamassa.

Mannerheim palasi jouluksi Luganoon ja oli tammikuun alussa 1951 jälleen Val-Montissa. Siellä hän työskenteli muistelmiensa parissa jälleen kaksi viikkoa. Viimeinen sairaus iski 19.1. 1951. Monilla tantereilla taistellut soturi sanoi, että "minä häviän tämän yhteenoton, tämän viimeisen".

Heinäkuun 1950 alun suuri valtakunnallinen kulttuuritapahtuma oli Mannerheimin synnyinkartanon Askaisten Louhisaaren avaaminen yleisölle.

Turun Sanomat kiitti asiasta Varsinais-Suomen Matkailuyhdistystä, joka tehnyt merkittävän kulttuuriteon ja rikastuttanut maakunnan kulttuurinähtävyyksiä.

TS:n kartanoesittelyssä mainittiin erikoisesti Matkailuyhdistyksen puheenjohtajan tohtori A. Viljannin sekä kartanon haltijattaren everstinna Inkeri Hovisen työ hankkeen hyväksi.

Kartano avattiin miltei kokonaan - kahta merkityksetöntä kamaria lukuunottamatta. Avoinna oli mm. "Pirunkamari", jossa tuolloin ei ollut kummitellut 45 vuoteen. Huomiota herätti myös ylimmän kerroksen kirkkosali arvokkaine maalauksineen ja harvinaisine kirjoineen.

Tärkeä oli tietysti pieni 4x4 yksinkertaisesti kalustettu huone ja sen alkuperäinen sänky, jossa Gustaf-poika syntyi.

Kartanoon avattiin vieraskirja kaikkia kävijöitä varten. Palveluihin kuului alakerran kahvila-ravintola.

Lähellä sijaitseva retkeilymaja oli kunnostettu matkailijoille yöpymistä varten, sinne sopi jopa yli 30 vierasta. Kartanosta myytiin matkailijoille maalaistuotteita, kuten munia, perunoita ja leipää.
Kirjoittaja on Turun Sanomien artikkelitoimituksen esimies.