Pääkirjoitus 20.6.2000
Vanhat vaivat uhkaavat
Balkanin tulevaisuutta

Etniset ristiriidat ja presidentti Slobodan Milosevicin vastustajien tukala asema ovat jälleen näkyvillä Balkanilla.

Kosovossa suomalaisten Kfor-joukkojen valvonta-alueelta löytynyt mittava asekätkö kielii kytevästä väkivallan uhasta, olivat aseet kenen tahansa. Naton johtamat rauhanturvajoukot ovat Kosovossa takaamassa asukkaille rauhallisia oloja. Valvonta on pystynyt vakiinnuttamaan Kosovon albaanien elämää, mutta nyt vainottuja ovat serbit.

Suuri osa albaaneista ei ymmärrä kansainvälisen yhteisön päätöstä pitää Kosovo suojelualueena mutta jatkossakin Serbian osana. Lukuisia serbejä on maakunnassa kuollut väkivaltaisesti. On helppo uskoa, että heille on kostettu aiempaa, Milosevicin ja tämän kannattajien herättämää vainoa ja alistamista. Mahdolliselta myös vaikuttaa, kuten serbit ovat väittäneet, että Kosovoa yritetään puhdistaa serbeistä, pelotella heitä muuttamaan, mielessä itsenäinen ja Serbiasta kokonaan irronnut Kosovo joskus tulevaisuudessa.

Itsenäisinä tai ei, kosovolaisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kasvattaa tahtoa ja taitoa kiihkottomaan ja rauhanomaiseen rinnakkaineloon toistensa ja naapureidensa kanssa.

Pohjoisempana, Belgradissa, Slobodan Milosevic hallitsee teräksisellä otteella. Jugoslavian sisäpolitiikka on viime kuukausina ollut veristä. Opposition kärkihahmoihin kuuluva, itsekin kiistelty Vuk Draskovic joutui tappajien tähtäimeen ja syytti murhayrityksestä Milosevicia. Draskovic kutsui nyky-Jugoslaviaa "laittomaksi keskitysleiriksi, jossa alamaailman tyyliset tapot ovat tapa hallita".

Milosevic on typistänyt tehokkaasti häntä vastustavan median työmahdollisuudet. Oppositio on toimintakyvytön eikä vähiten vanhan ongelmansa, hajanaisuuden vuoksi. Vuoroin Milosevicin tukijoihin ja vastustajiin kuuluneen Draskovicin tekoja on seurattu ulkomailla tiiviimmin kuin muun opposition. Draskovic kehotti taannoin kannattajiaan pysymään poissa Milosevicin vastaisista mielenosoituksista. Hän sanoi pelkäävänsä sisällissotaa.

Usko Balkanin mutkattomaan vakiinnuttamiseen on karissut. Ulkomaailma ja Eurooppa joutuvat katsomaan nekin peiliin ja häpeämään, sillä vuoden takaisia, Kosovon sodan jälkeisiä vakauttamispuheita ja apulupauksia ei käytännössä ole toteutettu läheskään kiitettävästi.

Rakentaminen on arvostelijoiden mukaan alkanut byrokraattisesti ja kankeasti. Euroopan unioni väittää jäsenmaidensa ohjanneen Balkanille jo massiivisesti apua. Se on kuitenkin ollut sirpaleista, sillä jäljet eivät kaikkia vakuuta.

Serbia on apusunnitelmien musta aukko, jonne ei mennä niin pitkään, kuin Milosevic on vallassa. Hänet halutaan syrjään koko Balkanin vakiintumisen nimissä. Kukaan ei tiedä, milloin se tapahtuu ja minkälaisilla seurauksilla. Siihen saakka Euroopan on syytä yrittää jollakin tavalla tukea Serbian oppositiossa niitä voimia, jotka ovat aidosti rauhan ja demokratian asialla.