Kolumni Suomi 1950/Veli Junttila
Korean sota syttyi

Korean sota iski kuin salama kirkkaalta taivaalta suomalaisten tietoisuuteen heti juhannuksen jälkeen 1950. Turun Sanomat kertoi maanantaina 26.6. pääuutisenaan: "Sota puhjennut Korean niemimaalla. Lännen tukema Etelä-Korea ja idän suojeluksessa oleva pohjoisosa vastakkain."

Otsikko kertoi pelkistetysti konfliktin suursodan ainekset. Suuri kansainvälinen selkkaus siitä syttyikin, mutta suurvallat olivat onneksi vain epäsuorasti vastakkain Korean rintamalinjoilla yli kolme vuotta.

Juhannuksen aikana lehti ei ollut ilmestynyt kahteen päivään, mutta uutinen kerrottiin tuoreeltaan, sillä sota alkoi Korean aikaan sunnuntaiaamuna kello 4, jolloin pohjoisen joukot ylittivät rajana olleen 38. leveysasteen 11 kohdassa.

Pohjoisen hyökkäys eteni salamasotana, panssari- ja lentojoukot murskasivat nopeasti etelän heikon vastarinnan rajan pinnassa ja olivat jo saman päivän iltana noin kymmenen kilometrin päässä Etelä-Korean pääkaupungista Söulista.

Koreoiden rajalla oli ollut pitkään kahakointia, mutta länsi ei arvannut suurhyökkäystä - ainakaan siihen ei ollut varauduttu. Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman toimi kuitenkin nopeasti. YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui USA:n aloitteesta jo hyökkäyspäivän iltana, tuomitsi yksimielisesti Pohjois-Korean hyökkääjäksi ja vaati molempia osapuolia lopettamaan sotatoimet.

Yksimielisyys perustui siihen, että Neuvostoliiton edustaja oli poissa istunnosta. Venäläiset olivat tammikuun alusta lähtien boikotoineet kokouksia Kansallisen Kiinan edustajan mukanaolon vuoksi.

Korean kysymys oli Yhdysvalloille elintärkeä ideologisista ja sotilaallisista syistä. Kommunismin patoamisessa oli pantava koko kovaa vastaan. Etelä-Korean valloitus rohkaisisi kommunisteja eri puolilla maailmaa uusiin sotilaallisiin operaatioihin.

Välittömässä vaarassa oli Yhdysvaltain tukikohtaverkko Kaakkois- ja Itä-Aasiassa, uhan alla mm. Japani ja Formosan Kiina, pian myös Filippiinit ja Indokiina.

YK:n turvallisuusneuvosto kehotti kesäkuun 27. päivänä kaikkia YK:n jäsenmaita antamaan apua Etelä-Korealle hyökkäystä torjuttaessa. Neuvostoliiton edustajan kerrottiin tällä kertaa olleen "sattumalta" poissa kokouksesta.

Etelä-Korean presidentti Syngman Rhee oli esittänyt amerikkalaisille myös suoran avunpyynnön. Pyyntöön vastattiin välittömästi antamalla kenraali MacArthurin komentamille Kaukoidän joukoille lupa käyttää ilma- ja merivoimia Etelä-Korean tukemiseksi. Myös tukikohtia vahvistettiin ja voimakas 7. laivasto sijoitettiin Formosan salmeen, jotta Kiinat pysyisivät aloillaan.

Korean nimimaan sodan laajenemista ei voitu estää. Pohjois-Korea valtasi Söulin jo kesäkuun 28. päivänä ja Rheen hallitus joutui pakenemaan Taejoniin. Ensimmäiset amerikkalaiset joukot saapuivat Koreaan kesäkuun 30. päivänä. Pian tulivat myös YK:n joukot, joiden komentajaksi nimitettiin amerikkalainen kenraali Walton H. Walker.

YK:n joukot aloittivat syksyllä 1950 vastahyökkäyksen, mikä johti 38. leveyspiirin saavuttamiseen ja monien pitkien sotatoimien jälkeen raja jähmettyi jälleen 38. leveyspiirille. Sota päättyi 1953 aselepoon ja Korea jäi jaetuksi.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat miehittäneet Korean toisen maailmansodan päättyessä Japanin romahdettua. Vyöhykkeiden rajana oli 38. leveyspiiri.

Suurvallat eivät sen jälkeen pystyneet sopimaan niemimaan kohtalosta, ei edes yhteishallinnosta.

YK:n aloitteesta Korean eteläisellä vyöhykkeellä pystyttiin järjestämään vaalit ja perustamaan Korean tasavalta elokuun 15. päivänä 1948. Ensimmäiseksi presidentiksi oli jo heinäkuussa valittu Syngman Rhee.

Vastauksena YK:n toimille Neuvostoliitto perusti Korean demokraattisen tasavallan, jonka pääkaupungiksi tuli Pjöngjang. Pohjoisen valtiota ryhtyi johtamaan Kim Il Sung.

Eteläisellä vyöhykkeellä oli viitisenkymmentä tuhatta amerikkalaista sotilasta. Neuvostohallitus ilmoitti vuoden 1948 loppuun mennessä vetäneensä joukkonsa pohjoiselta vyöhykkeeltä. Amerikkalaiset poistivat joukkonsa pääosin kesäkuun loppuun 1949 mennessä.

Yhdysvallat oli kehittänyt siihen mennessä etelän armeijaa, jonka vahvuus oli noin 65 000 miestä, Etelä-Korean uskottiin pysyvän tolpillaan lisäksi runsaan taloudellisen avun ja sotilaallisen tukisopimuksen avulla.
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.