Pääkirjoitus 17.6. 2000
Kristittyjen riemuvuoden ja
kansalliskatedraalin juhlaa

Turku on näinä päivinä ainutlaatuisella tavalla kristillisen juhlinnan keskipisteessä. Täällä järjestetään Kristuksen syntymän 2000-riemuvuoden valtakunnalliset päätapahtumat. Täällä ovat luterilaiset kirkot pitäneet maailmanliittonsa neuvoston istuntoa. Ja täällä vietetään tänään Suomen kansallispyhäkön, Turun tuomiokirkon 700-vuotissyntymäpäivää.

Kuluva viikko on tulvillaan kristikunnan riemuvuoden teemoja ja sanomaa. Musiikkia, konsertteja, näyttelyjä, seuroja, hartauksia, mitä erilaisimpia tilaisuuksia niin maallikoille, asiantuntijoille kuin arvovieraille. On pysähdytty kuulemaan ja kuuntelemaan, mutta myös pohtimaan arkisen elämänmenon peruskysymyksiä.

Millaisilla eväin suunnistamme kolmannelle vuosituhannelle? Millaista huomista olemme rakentamassa? Onko tulevaisuuden toivolle perusteita? Muun muassa tällaisia aiheita pohdittiin kaksipäiväisessä symposiumissa, jonka osanottajat edustivat monialaisesti kansallista ja kansainvälistä asiantuntijuutta.

Islannin entinen presidentti Vigdis Finnbogadottir puhui yleismaailmallisen vastuun merkityksestä. Hän herätti miettimään, mikä paradoksi liittyy paljon pauhattuun globalisaation. Samaan aikaan, kun teknologian huima edistys internetteineen, tietoverkkoineen ja langattomine yhteyksineen kutistaa yhteistä palloamme, solidaarisuudessa ihmiset tuntuvat loittonevan yhä kauemmas toisistaan.

Palavasieluisena vaikuttajana ja kulttuuripersoonana tunnetun Vigdisin mielestä globalisaatio on valjastettu liikaa vain taloudellisen saalistuksen välikappaleeksi. Hän kuitenkin uskoo, että lakipiste on saavutettu ja ennen pitkää yhteisvastuu, välittäminen ja muut inhimillisyyden perusarvot kokevat ylösnousemuksen. Ainakin Islannissa näkyy jo merkkejä tämän suuntaisesta kehityksestä.

Yhteisöllisyyden merkitystä symboloi omalla jyhkeällä tavallaan myös Turun tuomiokirkko. Sen suojiin suomalainen kristikansa on astellut jo 700 vuoden ajan milloin henkilökohtaisen uskon kutsusta, milloin sovinnaisten tapojen ja sosiaalisen kontrollin velvoittamana.

Kun kansalliskatedraalin holvien alla tänään kokoontuvat kunnianrvoisat juhlavieraat, läsnä on piispoja kaikista pohjoismaista, Keski-Euroopasta, Brittein saarilta, Baltiasta, mutta myös korkeita edustajia Vatikaanista sekä Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaatista.

Se jos mikä konkreettisesti osoittaa, että pyrkimys takaisin kohti Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä on Suomen evankelisluterilaisessa yhteisössä vahva. Toivottavasti sama ekumeenisuuden henki ja kyky uskontojen väliseen vuoropuheluun leviää.

Siinä on toivoa ja haastetta koko alkaneelle vuosituhannelle.