Kolumni Päivän pistot/Aimo Massinen
Kepu etsii itseään

Keskustan Kuopion puoluekokouksella on kaksi tehtävää, toinen helppo ja toinen vähän vaikeampi.

Vara-Ahojen valinta sujuu kyllä vaivatta. Sen sijaan löytää vastaus kysymykseen, miten saada puolue pois paitsiosta, on paljon ongelmallisempi.

Vielä viime vuosituhannella kepun puoluekokouksia pidettiin lajissaan maailman kolmanneksi suurimpana Kiinan ja NL:n kommunististen puoluekokousten jälkeen. Kun Nkp on kuihtunut pois, kepun kokous lienee nyt jo kakkonen.

Kokoontuessaan edellisen kerran vuonna 1981 Kuopiossa, keskustan puoluekokous osoitti voimansa. Vaikka kepun puoluehallitus, Nkp ja Pravda olivat päättäneet, että Ahti Karjalaisesta tulee kepun presidenttiehdokas, silti puoluekokous valitsi ehdokkaakseen Johannes Virolaisen .

Kyllä noin itsenäistä päätöksentekoa pitää kunnioittaa.

Keskustan sisäinen tilanne on noihin aikoihin verrattuna seesteinen. Nurkkaan ajetun Paavo Väyrysen viime hetken epätoivoinen temppuilu tuskin muuttaa puoluekokouksen kulkua. Paavo ajaa vain takaa menetettyä valtaansa.

Esko Aho valitaan puolueen johtoon - ja samalla Harvardiin opintovapaalle. Mutta mitä puolue Harvardista saa? Kyllä USA:sta ainakin uusia työreformin malleja löytää.

Entäpä jos Lipposen hallitus hajoaa sillä välin? Tuleeko Harvardin opiskelija kipin kapin pelastamaan maan?

Ahon sijaisiksi on tarjolla suoranainen liuta vara-Ahoja. Kun muilla puolueilla riittää yleensä kaksi varapuheenjohtajaa, keskustalla varapuheenjohtajia on perinteisesti kolme. Kepulla lienee muita enemmän varapuheita.

Maria Kaisa Aulan valinta ykkösvaraksi on selviö. Aula on vähän väritön, mutta uusi asema, suurempi poliittinen tila saattaa tuoda hänestäkin esille uusia piirteitä. Nyt neiti Aula on avoliitosta eronnut sinkku.

Voi käydä niinkin, että kun Esko Aho palaa opintomatkaltaan, Aula on ehtinyt saada puolueesta yliotteen. Silloin Ahon ei auta kuin vetäytyä ahon laitaan kissanpoikia pesemään.

Ilkan päätoimittaja, professori Kari Hokkanen kirjoitti viime sunnuntaina, että keskusta tarvitsee itsensä näköiset johtajat. Ja Hokkasen selvä suosikki Ahon ykkösvaraksi on Anneli Jäätteenmäki , lakeuden korppikotkaksi, koston enkeliksi ja kepun riivinraudaksi luonnehdittu lapualainen kansanedustaja.

On toki ymmärrettävää kannattaa oman maakunnan tyttöä, mutta samassa yhteydessä Hokkanen parodioi puoluettaan huumoripläjäyksellä: "Keskusta on olemukseltaan sovinnollinen ja maltillinen, luontevampi asioita hoitamassa kuin hoitoa arvostelemassa, vertasipa keneen tahansa," Hokkanen hauskutti lukijoitaan.

Tai eihän kai totisella Pohjanmaalla leikkiä lasketa?

Kuopiossa kepun tulisi löytää itsensä. Politiikassa pitäisi edes tavoitella jotain uskottavuutta.

Kun kepu vaatii nyt esimerkiksi tuloveron, bensiiniveron ja elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista sekä samalla lisäsatsauksia eläkkeisiin, aluepolitiikkaan ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon, mutta kuitenkin tiukkaa budjettipolitiikkaa, tuskin moiseen populismiin pystyi aikoinaan edes Veikko Vennamo.

Kepun Eurooppa-politiikkakin on vähintään epämääräistä.

Keskustan olisi syytä miettiä tarkkaan myös yhteistyön strategiaansa. Ahon varjona ja seuraajaehdokkaana mainittu Olli Rehn muistutti Keskipohjanmaan haastattelussa, että keskustan olisi parannettava yhteistyösuhteitaan kokoomukseen, Sdp:hen ja ay-liikkeeseen.

Ahon aikana kepu on ollut kokoomukseen päin kallellaan. Se tie ei näytä johtavan valtaan eikä onneen. Tuskin punamultahallituskaan mitään idylliä toisi, mutta antaisi se ainakin periaatteessa paremmat mahdollisuudet toteuttaa Santeri Alkion, maalaisliiton perustajan perusajatusta: "Älä unohda köyhän asiaa".

P.S. Suomesta on nyt löydetty kolme viisasta miestä, eläkeläiset Jaakko Iloniemi, Jussi-Pekka Alanen ja Pirkko K. Koskinen . Kyllä jälkimmäinenkin hyvästä jätkästä käy, vaikka hän taannoin erehtyikin ehdottamaan eläkeläisten äänioikeuden epäämistä.

On hyvä, että senioreille annetaan vihdoin heille kuuluva arvo. Jo Antiikin Kreikassa tiedettiin, että viisaus tulee vasta iän ja kokemuksen myötä.

Sitä paitsi tämä eduskunnan puhemiehistön nimeämän palkkiotoimikunnan jäsenet ovat itse niin hyvätuloisia eläkeläisiä, että kansanedustajien roima palkankorotus on varmasti turvattu.
Kirjoittaja on Turun Sanomain päätoimittaja