Pääkirjoitus 15.6. 2000:
Tielaitosuudistus repi loppuun
asti hallituspuolueiden rivejä

Hallituspuolueiden yhtenäisyys rakoili pahasti, kun eduskunta viimein tiistaina hyväksyi pitkään kiistellyn tielaitosuudistuksen. Peräti kymmenen sosiaalidemokraattia ja neljä vasemmistoliiton edustajaa äänesti hallituksen esitystä vastaan.

Päähallituspuolueelle repeämä oli sitä vakavampi, kun ottaa huomioon, että Sdp:n eduskuntaryhmä oli nimen omaan evännyt jäseniltään luvan asettua poikkiteloin. Omassa kannassaan pysyminen oli osalle demareita kuitenkin tällä kertaa ryhmäkuria tärkeämpää. Ryhmän ja puolueen johdossa ei liene silti halua ryhtyä ojentamaan niskuroijia.

Tielaitosta yritettiin muuttaa liikelaitokseksi edellisen kerran neljä vuotta sitten, mutta hanke kilpistyi kiistoihin henkilöstön asemasta. Paljolti samoihin syihin vetosivat uudistuksen vastustajat nytkin.

Joidenkin vasemmistopoliitikkojen ajattelussa valtio tuntuu edelleen olevan toimija, jota eivät markkinatalouden normaalit ehdollisuudet millään tavoin koske. Valtion laitoksen ei tarvitse piitata tehokkuudesta, ei kilpailukyvystä, eikä organisaationsa kehittämisestä, riittää, että se ylläpitää työpaikkoja hinnalla millä hyvänsä.

Valtion Tielaitos modernisoidaan varsin lempein ottein. Se lohkotaan ensin kahdeksi organisaatioksi. Hallinnointi siirretään uudelle virastolle, joka saa nimekseen Tiehallintolaitos. Itse teiden rakentamista ja kunnossapitoa varten perustetaan liiketaloudellisin periaattein toimiva Tieliikelaitos.

Tienpidon irrottaminen hallinnosta on välttämätöntä, jotta valtio voi ryhtyä kilpailuttamaan omaa liikelaitostaan tasapäisesti yksityisten urakoitsijoiden kanssa. Vastaavasti ensi vuoden alussa starttaavalla Tieliikelaitoksella on mahdollisuus kilpailla myös kuntien ja yksityisten tiehankkeista.

Reformin arvioidaan säästävän valtiolle vuodessa ainakin 300 miljoonaa markkaa. Summa ohjataan suoraan ja lyhentämättä tienpitoon. Hankkeen myötäjäisinä valtion budjettiin on luvassa 500 miljoonaa ekstraa tieverkon kehittämiseen.

Muutosten toimeenpanossa ei pidetä todellakaan kiirettä. Vaikka nykyisen tielaitoksen organisaatiota on jo pikkuhiljaa virtaviivaistettu, uudistukselle on varattu neljän vuoden siirtymäaika. Kilpailu yleisten teiden suunnittelusta, rakentamisesta ja kunnossapidosta avautuu kokonaan vasta vuoteen 2005 mennessä.

Uuteen sopeutumista on haluttu helpottaa myös Tielaitoksen henkilöstöä koskevilla pehmennyksillä. Eduskunnan liikennevaliokunnan mietintöön kirjattiin ponsi, jonka mukaan työntekijöitä ei saa ylimenokautena irtisanoa, lomauttaa eikä siirtää toisiin tehtäviin työssäkäyntialueen ulkopuolelle.

Liiketaloudellisten yritysten saneerauksissa moisista turvalausekkeista osattaisiin tuskin edes unelmoida.

Uudistuksen ennakoidaan vähentävän työntekijämäärää liikelaitoksessa 1500:llä ja tiehallinnon organisaatiossa parilla sadalla. Suurin osa hoituu eläkkeelle tai muutoin niin sanotun luonnollisen poistuman kautta. Loppuja noin puolta tuhatta liikenneministeriö lupaa auttaa uuden työn etsinnässä.