Pääkirjoitus 13.6.2000
Yo-tutkintotyöryhmä jämähti
kiistaan pakollisesta ruotsista

Ylioppilastutkinnon uudistamista pohtinut parlamentaarinen työryhmä päätyi juuri niin eripuraiseen esitykseen kuin ennakkopolemiikin perusteella saattoi odottaa. Kysymys toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta repi poliittisia rintamalinjoja tavalla, joka ei lupaa hankkeen jatkolle hyvää.

Lukion päättötutkinnon remonttia on pohjustettu ja valmisteltu kuin Iisakin kirkon rakentamista. Jo vuonna 1995 käynnistettiin 29 lukiossa kokeilu, jolla on testattu valinnaisuuden lisäämistä ylioppilaskirjoituksissa.

Vihdoin vuodenvaihteessa oltiin niin pitkällä, että uudistus oli määrä lyödä lukkoon samassa yhteydessä, kun valtioneuvosto päätti koulutuspolitiikan suuntaviivoista vuoteen 2004. Viime tingassa se kuitenkin juuttui hallituksen sivistyspoliittiseen ministerityöryhmään, joka päätti irrottaa tutkintoreformin erilliseksi hankkeeksi.

Parlamentaariselle pohjalle siirtynyt valmistelu ei sujunut sekään järin juoheasti. Jännitteitä aiheutti muun muassa opetusministeri Maija Raskin näkyvä esiintyminen testilukioissa kokeillun tutkintomallin puolesta, mikä tulkittiin yritykseksi vaikuttaa keskeneräiseen valmistelutyöhön.

Ankarimman kielipoliittisen tuomion opetusministerille langetti ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Jan-Erik Enestam. Hän ilmoitti viikonvaihteen puoluekokouksessa, ettei Rask ole tehtävänsä tasalla. Väitteensä perustelut Enestam jätti harmillisesti leijumaan ilmaan, samoin kuin sen, miksei Rkp:n arvostama valinnanvapaus koske toista kotimaista.

Muistionsa eilen julkistaneen työryhmän näkemykset jakautuivat ravakasti kahtia. Likipitäen nykyistä tutkintomallia kaksine pakollisine kielikokeineen kannatti enemmistö, jota eduskunnan parlamentaariset voimasuhteet huomioon ottaen voi pitää kovin epäpyhänä ryhmityksenä. Siinä löysivät toisensa keskustan, Rkp:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja kristillisten edustajat.

Vähemmistöön jäivät kokoomus- ja demarijäsenet. He esittivät yhdessä Ylioppilastutkintolautakunnan ja työryhmän puheenjohtajan Aatos Lahtisen kanssa äidinkieltä yo-tutkinnon ainoaksi pakolliseksi aineeksi.

On vahinko, että työryhmä näyttää jämähtäneen samaan, mihin meillä aina juututaan, kun kyse on ruotsin kielestä Suomessa. "Pakkoruotsista" on tullut verbaalinen symboli kaikelle sille tunnepitoiselle ja yliherkälle, mikä riivaa sekä kaksikielisyyden kannattajia että vastustajia.

Niin kauan kuin Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, on johdonmukaista, että molemmilla kotimaisilla on kouluopetuksessa yhtäläinen asema, aivan riippumatta siitä, mitä mieltä pakolla oppimisen motivoivuudesta muuten ollaan.

Sama logiikka pätee ylioppilaskirjoituksiin. Miksi ruotsi tai suomi pitäisi muuttaa valinnaiseksi yo-tutkinnossa, jos ne eivät sitä peruskoulussa ja lukiossakaan ole. Eikö juuri ylioppilastutkinnon tarkoitus ole yhtäpitävästi mitata vuosien aikana hankittua yleissivistystä.

Lukiolle määritelty yleissivistyksen tehtävä tulisi olla ylioppilastutkinnon uudistamisessa kattavana pontimena. Valinnaisuuden yletön lisääminen ja tutkintoaineiden pilkkominen siten kuin työryhmä ehdottaa reaalikokeelle olisi siltä kannalta hetteikölle astumista.